Myöhäiskesän runsautta

IMG_5640IMG_5678

Huvilan puutarhassa on tapahtunut lähes hallitsematon liljaräjähdys. Näiden jättimäisten puuliljojen lisäksi kukkivat matalammat oriental-liljat. Onneksi väri on molemmissa valkoinen, muuten vaikutelma olisi ehkä vähän liiankin runsas makuuni. Leikkokukaksi lilja on minusta liiankin tuoksuva, mutta ulkona sen eksoottinen ja voimakas tuoksu on kuin kesän lempeät jäähyväiset. Näyttävä kukinta oli täydellinen yllätys, istutin sipulit keväällä, toisen puuliljaerän vieläpä aika myöhään – ja odotin tälle vuodelle jotain paljon vaatimattomampaa. Puulijojen upeat kukkarykelmät yltävät huvilan emäntää liki kainaloon saakka.

Loppukesän kukinnan runsaus on lyönyt minut muutenkin ällikällä, uutukaiset maanpeittoruusut ovat kukkien peitossa, miekkaliljat ehtivät mukaan aivan kohtuuttoman myöhäisestä istuttamisesta huolimatta (alennussipuleita paikallisesta halpahallista), kuivaan paikkaan kylvetty tuoksupielus rehottaa ja kukkii sateiden jäljiltä, limenvärinen koristetupakka on yhtä kukkaryöppyä, pikkuriikkiset mantsuriankärhöt kukkivat ahkerasti – ja näyttääpä tuo heinäkuussa istutettu, alkuun surkeannäköinen alennusmyyntikellokärhökin lykkäävän kukkaset vielä loppukesän iloksi!

Ja tuo ihana vanha karhunvatukka! Kädet on piikkinaarmuja täynnään ja ylensyöneitä ampiaisia putoilee köynnöksestä samaan tyyliin kuin ylikypsiä marjoja, mutta ei haittaa. Olen syönyt karhunvatukoita liki litran päivässä jo ainakin kolmen viikon ajan… …säilöttäväksi ei taida jäädä mitään, mutta parhaitahan ne tuoreena ovatkin!

Säät kun ovat menneet epävakaampaan suuntaan on remontointikin taas tehtävälistalla. Kulmahuone on nyt tyhjennetty ja laudat lähtevät lattiasta lähipäivinä.

IMG_5697IMG_5670

Kärhöhulluuden alkulähteillä

Lieneekö tämä kuistin seinää kiipeävä kaunotar viinikärhö "Polish Spirit"? Kuka tietää, mutta se vei sydämeni.

Lieneekö tämä kuistin seinää kiipeävä kaunotar viinikärhö ”Polish Spirit”? Kuka tietää, mutta se vei sydämeni.

Tavallaan vähän harmittaa, kun uudet istutukset ovat vielä niin… …pikkuisia. Kestää aikansa, ennen kuin kasvit pääsevät mukaviin mittoihin – jos pääsevät. Teimme ensimmäisenä syksynä muutamia istutuksia, ainoastaan yksi syyshortensia ei selvinnyt talvesta, se oli alun perinkin vähän reppana alennusyksilö. Kuinkahan monta prosenttia tämän kesän istutuksista talvi vie?

Sydämentykytyksiä joka kevät tulee aiheuttamaan tämä huvilan ihme. Kärhön silmut ovat alkuun lähes huomaamattomia ja ne alkavat aueta melko myöhään. Silmujen aikaan on mahdotonta käsittää, millainen kasvun ihme on tulollaan – ja ennen kuin ne ovat kunnolla näkyvissä vallitseva tunne on pelokas odotus. Mitä jos se ei alakaan enää kasvaa?

Olen niin tuore kärhöharrastaja, että minulla on tämän vanhan kärhön lajista vain arvaus, se voisi olla viinikärhö ”Polish Spirit”. Joka kesä se kipuaa kuistin seinämää yhä ylemmäs, nyt sille ei enää säleikkö riittänyt ja jatkoimme tukea muutamilla naruilla. Varjostus kuistille tulee tarpeeseen, ikkunoita ei saa auki ja lämpötila kuistilla nousee myöhään iltapäivällä varsin korkeaksi.

Joka tapauksessa, köynnöksen villi kasvuvoima ja upea kukinta ovat vieneet sydämeni. Pihalla kasvaa nyt kärhöjä melkoinen liuta, iso osa tulokkaista on helppoja ja voimakaskasvuisia alppikärhöjä. Pari jalokärhöä yritin istuttaa huolella syviin istutuskuoppiin. Kukkapenkissä on runsastumassa matalampia lajikkeita, mantsuriankärhöä, kellokärhöä ja trumpettikärhöä. Nekin kaipaavat tuentaa, mutta jos ne vain viihtyvät, niin kukkarunsautta on tiedossa. Siemenkasvatustakin on testattava.

Olen ihan hämmästynyt siitä, kuinka mukaansatempaavaa puutarhasta huolehtiminen on. Tietoa voi ahmia loputtomiin, kauniiden kuvien parissa voi viettää aikaa vaikka kuinka paljon – ja kumminkin tärkeintä on päästä käytännön töihin, soveltamaan ja ponnistelemaan läheisemmän ja etäisemmän tulevaisuuden eteen. Kasveja ei voi hoputtaa tai painostaa. Niiden kehitystä ei voi nopeuttaa sen pidemmälle, mitä onnistuneet kasvuolosuhteet sallivat. Ja vaikka välillä asioiden eteneminen tuntuu hitaalta, yhteensummautuva kasvu yllättää jo lyhyellä aikavälillä. Koko ajan valmistuva sato ja ympärillä lisääntyvä kauneus palkitsevat niin paljon, että töitä on vaan jatkettava huomennakin – ja tietoa on saatava lisää.

Väri on äärimmäisen vaikea kuvattava, tässä se toistuu vähän liian purppuraisena, ensimmäinen kuva on todenmukaisempi. Kukkarunsaus on melkoinen - uudet versot kukkivat, alaosan vanhat versot ovat vihreitä.

Väri on äärimmäisen vaikea kuvattava, tässä se toistuu vähän liian purppuraisena, ensimmäinen kuva on todenmukaisempi. Sävy on upea ja sopii hienosti vaaleankeltaisen huvilan pihaan. Kukkien määrä on melkoinen, vaikka vain uudet versot kukkivat.

Pioniunikot

IMG_3219

Puutarhavuoden suuri yllättäjä on pioniunikko. Suoraan paikalleen kylvettynä suorastaan paahteiseen paikkaan pari pikkuruista pussillista minikokoista siementä (unikonsiemeniä, niitä ihania pikkuisia mustia sämpylän päällä, tiedäthän?) tuotti valtavan massan terveitä vaalean sinivihertäviä lehtiä, tukevia varsia, jotka kurottavat vyötärön korkeudelle ja ylemmäs – ja valtavia, kauniin haalistuneensävyisiä kukintoja. Mitä vielä tarvitaan ihmeeksi julistamiseen?

IMG_3243

Kuin se olisi aina ollut siinä

IMG_3422
IMG_3425

Taidan puhua melko useinkin sisustuksessa (ja miksei muissakin tyyliasioissa) kontrasteista. Mutta kyllä asioiden yhteensopivuuskin on tärkeää. Yhteensopivuus ei minulle tarkoita sitä, että asiat olisivat välttämättä samaa sarjaa tai vaikka tyylisuuntaa. Yhteensopivuus on paremminkin ihan yleisesti sitä, että näyttää kuin lisäys olisi aina ollut siinä. Joskus tuota asiaa ei vaan sen kummemmin pysty kuvaamaan ja turha rationalisointi vaan syö asioiden paikalleenloksahtamisesta syntyvää nautintoa.

Vaahteran alle varjoon kaivattiin istumapaikkaa. Paikallisesta vanhantavaran liikkeestä löytyikin puistonpenkki, joka näyttää aina olleen tuossa.

Viimeisimmällä kirppiskäynnillä bongasin kirppiskasaa vasten nojailemassa kolme Ebba Masalinin koulutaulua (huonokuntoisia, mutta hei, kakstoista euroo per taulu, eläköön kirppikset!) – ja vaikka nämä alkavat jo lähestyä blogikliseen asemaa, niin kyllä ne silti tuossa kuistin seinää vasten näyttävät nojailleen siihen suunnilleen aina. Tai ainakin aika pitkään.

IMG_3196

IMG_3212

IMG_3105

Kesäolohuone

Tähän aikaan kesästä kesäolohuonetta ilta-auringolta varjostaa kukkiva kärhö, lajikkeeltaan se lienee Polish Spirit. Tänä kesänä istutetut ottavat reunoilla vasta etumatkaa kiinni.

Tähän aikaan kesästä kesäolohuonetta ilta-auringolta varjostaa kukkiva kärhö, lajikkeeltaan se lienee Polish Spirit. Tänä kesänä istutetut ottavat reunoilla vasta etumatkaa kiinni.

Viehättävä lasikuisti saattaa olla yksi niistä jutuista, joka sai meidät aikanaan kiinnostumaan tästä talosta. Syksyllä emme ehtineet kuistia vielä paljon käyttää, mutta tänä keväänä kuisti toimi taimihuoneena – ja nyt kesällä sitä on käytetty varsin ahkerasti kakkosolohuoneena / ruokasalina. Kuistin ikkunoissa on saranoiden ja helojen jäljet näkyvissä, mutta valitettavasti ikkunat on nykyisin ruuvattu (!!) kiinni paikoilleen. Tämä rajoittaa kuistin käyttöä, lämpötila nousee aurinkoisena päivänä todella korkealle. Ovea ei voi pitää auki kissojen takia. Mutta aamulla ja aamupäivällä kuistilla on mukavaa – ja illalla kun aurinko alkaa painua puiden latvojen taakse lämpö laskee kuistilla nopeasti. Kissat kyllä viihtyvät kuistilla lämpimimpäänkin aikaan!

Kun sitten tuli mentyä henkilökohtaisen kasvun suunnitelmasta poiketen selkeästi muutama askel hullun kukkamummon suuntaan, niin koko kuistin sisustus on sen mukainen. Alun perin ei ollut aikomusta peittää ikkunoita verhoilla, mutta kun tuo kukkahulluus iski, niin pakko se on ottaa vihreidenkin kavereiden tarpeet huomioon. Kuistin lämpötilan saa pidettyä kasveille siedettävänä muutamalla kevyellä puuvillavoileeverholla. Kalusteet ovat vähän keräilyeriä, ainoastaan romurautatuolit ostettiin kuistia varten. Pieni pöytä on lainassa talon edellisiltä omistajilta ja entiset olohuoneen AV-tasot toimivat säilytyksessä ja kasvitasoina kuistin laidalla. Niihin sain korotusta vanhoista omenalaatikoista. Ikkunalaudat ovat väärällään yrttejä ja muuta vihreää, sekä sekalaista lasia. Amppeleissa rönsyilevät siemenestä kasvatetut pelargonit, jotka eivät epelit vielä ole suostuneet kukkimaan. Verhoasetelmaa täydensin risaisella ranskalaisella verhoparilla ja kauniilla nauhapitsiliinalla, tuolien pehmusteita peittävät vanhat tyynyliinat, joita reunustaa käsin virkattu pitsi. Lattialla mummon kutoma matto. Seinustoille haluaisin vielä pari taulua nojailemaan, mutta oikeita ei ole vielä tullut vastaan.

Melko lähiajan suunnitelmissa on palauttaa ainakin yksi ikkunoista tuuletuskuntoon. Kuistin lattian saatan maalata samalla harmaalla, jota on myös olohuoneessa ja ruokasalissa. Tekisi mieli myös siirtää kuistin ovi – nyt se on hassusti tielle päin ja aidassa ei ole tällä kohdalla mitään kulkuaukkoa. Jos oven siirtäisi puutarhan puolelle, kuisti olisi luonnollinen jatke puutarhalle.

Klasun sinkkilaatikot olivat sopivan kokoisia kapealle ikkunalaudalle - vielä pitäisi  sahata nuo ripustimet irti.

Klasun (voi tätä huvilaelämän glamouria) sinkkilaatikot olivat sopivan kokoisia kapealle ikkunalaudalle – vielä pitäisi sahata nuo ripustimet irti.

Kynttiläkruunu on ennenkin leikkinyt kristallikruunua. Irtokristallit ovat hukassa muuton jäljiltä, ripustin kruunuun kristallinauhan.

Kynttiläkruunu on ennenkin leikkinyt kristallikruunua. Irtokristallit ovat hukassa muuton jäljiltä, ripustin kruunuun kristallinauhan. Tätä peliä on mahdoton ripustaa suoraan – ehkäpä se siksi tänne vääränvänkyrälle kuistille päätyikin!

Harakka mikä harakka.

Harakka mikä harakka.

Granitin avajaisissa oli oliivipuu tarjouksessa kahdellakympillä. Parin oksan rimpula on jo saanut lehviä kivasti, mutta öljypuristamoa ei kannattane vielä pihalle pystyttää...

Granitin avajaisissa oli korkea mutta harva oliivipuu tarjouksessa kahdellakympillä. Parin oksan rimpula on vuodessa saanut lehviä kivasti, mutta öljypuristamoa ei kannattane vielä pihalle pystyttää… Ja Granitin teippien irrottamiseen menee ainakin kaksi vuotta…

Ruukkujen kanssa olen luovuttanut, en yritäkään sovittaa niitä yhteen millään muulla nimittäjällä, kuin sillä, että jokainen miellyttää silmääni.

Ruukkujen kanssa olen luovuttanut, en yritäkään sovittaa niitä yhteen millään muulla nimittäjällä, kuin sillä, että jokainen miellyttää silmääni jollain tavalla.

Auringonpaisteessa paras paikka on kuistin viileä lattia, auringossa olevan turkin osuudella kissa säätelee mukavuuttaan kooden desimaalin tarkkuudella.

Auringonpaisteessa paras paikka on kuistin viileä lattia, auringossa olevan turkin osuudella kissa säätelee mukavuuttaan kolmen desimaalin tarkkuudella.