Unelmia ja puutarhahommia

IMG_5834

Paljon unelmia mutta aivan helvetisti puutarhahommia, siihen tiivistyy kyllä ensimmäinen puutarhakesä huvilalla. Ehkä isoin muutos ja myös eniten töitä on tullut tehtyä oleskelualueella, jota valokuvasin näkymänä ensimmäistä kertaa tänä aamuna. Vielä on matkaa unelmaan, mutta paljon on muuttunut lähtötilanteesta. Tässä näkymässä nimittäin oli ruohokentän lisäksi vain taustalla näkyvät vaahtera- ja omenapuut sekä oikean reunan kääpiömantelipensas. Sen takana näkymättömissä toki perennapenkki, joka on käyty kokonaisuudessaan läpi perkaillen ja siistien.

Oleskelualue alkoi kaivuu- ja kivihommista, rottinkituolit ovat loivaan rinteeseen rakennetuista kahdesta tasosta ylemmällä, aurinkovarjo ja ruokapöytä alemmalla. Aurinkovarjo oli pakko-ostos, kasvillisuus ei varjosta kesäaikaan terassia vielä ollenkaan. Haaveilin jostain boheemimmasta ratkaisusta, mutta käytännöllisyys voitti. Joskus tulevaisuudessa ruokapöytätasanteen päälle saattaa ilmestyä kiinteä pergola, sitä odotellessa availlaan ja suljetaan aurinkovarjoa.

Alueelle johtaa kivi-sorakäytävä, jonka alla on suodatinkangas. Silti sieltä muutama ruohotupsu sitkeästi puskee, eipä siihen isoa reikää tarvita. Kaivuutöiden mullat menivät oleskelualueen viereisten kohopenkkien rakentamiseen. Etualan kukinta on kaikki siemenestä, astereiden piti olla haalean pastellinsävyisiä, mutta tulikin pinkkiä ja todella kirkasta pinkkiä. Tykkään kyllä tästä piikkiterälehtisestä kiinanasterista, kukan muoto on kaunis. Limenvihreä koristetupakka sensijaan nousi ihan suursuosikiksi, helppo ja pitkään kukkiva kasvi, ihastuttava tuoksu ja viehättävä ulkoasu. Köynnöskaarten alle on istutettu vähän varjoisammassakin pärjäävää perennaa, nauhuksia ja poimulehtiä. Köynnökset eivät vielä varjosta, mutta ehkä sitten tulevaisuudessa… …ensimmäisenä kesänä köynnöstuen laelle ehtivät alppikärhöt ja kuusama. Jatkossa olisi tarkoitus keskittää kukintaa kaariin – ja käytävän reunoilla leikitään enemmän lehtiväreillä, mutta ehkä ihan kivakin, että nyt ensimmäisenä kesänä sattui tuohon etualalle kaikenlaista värikästä huvikumpukukkaa! Rottinkituolien edessä häämöttää emännän itse muuraama *kröhöm* grilli, grillin takana taas hervottomaksi kasvanut vyyhti aitoelämänlankaa ja päivänsineä. Ensi vuonna tulee kunnon näkösuojaseinäke Ipomoemaa!

Yksinkertaisten köynnöskaarten löytäminen oli todella hankalaa ja päädyttiin sitten Bilteman versioihin. Nuo ovat vähän rimpuloita eikä värikään oikeastaan miellytä. Maalailen niitä nyt syksyllä, jos jaksan ja viitsin, siellä on tosiaan jo muutama köynnös aika pahasti maalaamisen tiellä.

Köynnöskäytävän vasemmalle puolelle jää havu-hakuropajuistutus, joka toimii toistaiseksi myös siirtopenkkinä. Tästä tulee jatkossa paljon yhtenäisempi, pienikokoisten havujen alle kasvaa rentoakankaalia ja maahumalaa täyttämään tilaa kunnes havut ovat isompia, taustan kuusi tulee olemaan talvisin pihan joulupuu. Se näkyy ruokasalin ikkunasta. Heinät ja muut kasvit istutetaan viimeistään keväällä muualle.

Köynnöskäytävän vasemmalle puolelle jää havu-hakuropajuistutus, joka toimii toistaiseksi myös siirtopenkkinä. Tästä tulee jatkossa paljon yhtenäisempi, pienikokoisten havujen alle kasvaa rentoakankaalia ja maahumalaa täyttämään tilaa kunnes havut ovat isompia, taustan kuusi tulee olemaan talvisin pihan joulupuu. Se näkyy ruokasalin ikkunasta. Heinät ja muut kasvit istutetaan viimeistään keväällä muualle.

Oikealle puolelle taas jää viiniköynnöstuki, sen eteen on vielä tulossa pieni kivikasa.

Oikealle puolelle taas jää viiniköynnöstuki, sen eteen on vielä tulossa pieni kivikasa.

Sisääntulon ehostus jäi vähän kakkossijalle, tätä pihan aluetta ei voi samalla tavalla käyttää – ja muutenkin teki mieli makustella asioita ennen päätöksiä. Tällä ruohokentällä makasi kasa vanhoja hirsiä jokusen aikaa – nurmikko on huonossa kunnossa ja vuohenputki on vallannut alaa. Vanhat omenapuut ovat kuitenkin ihania – ja reunukselle rakennettu kukkapenkki varjosti rötväisintä näkymää ainakin vähäsen.

Nyt on suunnitelma mietitty, parhaiten säilyneet nurmialueet säästetään, mutta omenapuiden keskelle kunnostan ison penkin, johon istutetaan sipuleita ja kylvetään keväällä useita kertoja pioniunikoita. Niiden taustalle pannaan varttumaan pari vuorimäntyä, joita jo ruukuissa tyyppäilen paikoilleen.

Miten sitä voikin hurahtaa tällä tavalla…

Mikä jättömaa!

Mikä jättömaa!


Onneksi oli puuliljoja ja näitä upeita miekkaliljoja...

Onneksi oli puuliljoja ja näitä upeita miekkaliljoja…


... ja valtava pioniunikkopuska. Tykkään näistä ruskettuneista varsistakin - ja koristeellisista siemenkodista.

… ja valtava pioniunikkopuska. Tykkään näistä ruskettuneista varsistakin – ja koristeellisista siemenkodista.


Ruusutarha vasta muotoutuu. Katteista huolimatta kitkemistä riittää - ja meinaan yhden kunnon kitkennän tehdäkin vielä syksyllä. Pitää vielä hankkia voikukkarauta, eihän noista peijooneista muuten eroon pääse.

Ruusutarha vasta muotoutuu. Katteista huolimatta kitkemistä riittää – ja meinaan yhden kunnon kitkennän tehdäkin vielä syksyllä. Pitää vielä hankkia voikukkarauta, eihän noista peijooneista muuten eroon pääse.


Toisessa vanhassa omenapuussa on enää muutama lehtevä oksa. Se saa kuitenkin jäädä pihaan - ja annetaan alppikärhön kurotella vanhaa runkoa pitkin.

Toisessa vanhassa omenapuussa on enää muutama lehtevä oksa. Se saa kuitenkin jäädä pihaan – ja annetaan alppikärhön kurotella vanhaa runkoa pitkin.


Ensi kesänä reunuksen perennapenkki on toivottavasti vieläkin rehevämpi. Rasti ei kukkinut vielä ollenkaan, mutta sen lehdissä näyttäisi olevan voimaa vaikka muille jakaa.

Ensi kesänä reunuksen perennapenkki on toivottavasti vieläkin rehevämpi. Rasti ei kukkinut vielä ollenkaan, mutta sen lehdissä näyttäisi olevan voimaa vaikka muille jakaa.

Tässä vielä yksi uusista istutuksista pihan puolella. Ison maksaruohopenkin viereen lisäsin purppuraisia maksaruohoja, mehitähtiä (sisäkukkia, pärjäävät, jos pärjäävät),  hopeamarunaa, syrikät ja kalmiota. Hurmevaahtera ja  pari pensasta rajautuivat kuvan ulkopuolelle. Purppurapenkki.

Tässä vielä yksi uusista istutuksista pihan puolella. Ison maksaruohopenkin viereen lisäsin purppuraisia maksaruohoja, mehitähtiä (sisäkukkia, pärjäävät, jos pärjäävät), hopeamarunaa, syrikät ja kalmiota. Hurmevaahtera ja pari pensasta rajautuivat kuvan ulkopuolelle. Purppurapenkki.

Tulipesän korjaus

Uunin sivuseinillä näkee hyvin, kuinka ohuet saumat tässä tulipesässä on. Takaseinän kivet ovat liikkuneet ja saumat ovat auenneet isommiksi, mutta näissä saumoissa ollut korjauslaasti myös jäi paikoilleen ja täyttelin massalla ohuet raot.

Uunin sivuseinillä näkee hyvin, kuinka ohuet saumat tässä tulipesässä on. Takaseinän kivet ovat liikkuneet ja saumat ovat auenneet isommiksi, mutta näissä saumoissa ollut korjauslaasti myös jäi paikoilleen ja täyttelin massalla ohuet raot.

Huvilan useimmin käytettyjen pönttöuunien tulipesät alkavat olla vähän rapautuneita. Nuohooja sanoikin jo, että jotain tarttis piakkoin tehrä, ettei tartte uusia koko pönttöä. Ryhdyinpä sitten selvittelemään korjaustapoja.

Uunin tulipesän uudelleenmuurausta ei suositella aloittelevan muurarin operaatioksi. Riskinä on se, että koko sisäpuolen tiilikerros romahtaa vanhoja tiiliä poistaessa. Ja sitähän tässä yritetään vältellä… Vaihtoehto yksi oli siis se, että etsitään ammattimuurari muuraamaan parin uunin tulipesät uusiksi.

Uunin pesän korjaaminen saumaamalla tiilet uudelleen ja/tai mahdollisesti rappaamalla uunin sisäpinta ei sen sijaan vaikuttanut rakettitieteeltä. Metsänkylän navetan sivuilla saumojen korjaamiseen annetaan jopa lyhyet ohjeet. No, kun asioita sitten alkaa googlettelemaan, niin paljastuukin sitten jos jonkinlaista kokemusta, tietoa ja mielipidettä. Yleisin – ja varmasti perusteltu – huoli on uusien ja vanhojen materiaalien yhteensopivuus lähinnä lämpölaajenemisen suhteen. Vaikka äkkiseltään voisi kuulostaa siltä, että tulenkestävällä valumassalla paksusti rappaaminen olisi vallan mainio vaihtoehto, saattaa lämmössä voimakkaasti laajeneva uusi massa rikkoa uunin sydäntä entisestään.

Uunia tuijotellessa tajusin myös, että tämä tulipesä ei ole iäkkäimmästä päästä – ja että sitä on jo ainakin kahteen kertaan korjattu erilaisilla laasteilla. Periaatteessa tuo puhuisi jo uuden sisuksen muuraamisen puolesta. Mutta koska haluan oppia itse, niin…

Metsänkylän navetan ohjeet eivät ole suoraan sovellettavissa, sillä tämä tulipesä ei ole punatiilinen – ja se on ohutsaumattu. Tiilen laatua en osaa päätellä, voi hyvin olla, että ovat jonkin sortin tulitiiltä. Kenties pesä on uudelleenmuurattu jo kertaalleen.

Aloitin operaation imuroimalla uunin. Naputtelin kiilalla tulipesän saumoista irtoavan, lähes hiekaksi muuttuneen laastin, niin että valtaosa saumoista oli auki n. puolen sentin tai sentin syvyyteen, osa syvemmällekin. Yksi tiilenpala oli irti, siitä rapsuttelin pois oudonnäköisen mustan korjausmassan jäänteitä. Toinen korjauslaasti oli kestänyt uunissa hyvin. Pääosin saumat olivat parimillisiä, mutta tiilien rapautumisen takia muutamassa kohdassa oli isompiakin koloja.

Sopivan laastin valinta olikin sitten hankalinta. Parasta tietoa laastien ominaisuuksista löytyi Pönttöuuniprojektin sivuilta.

Jotkut suosittelevat vanhan tulipesän korjauksiin ensisijaisesti savilaastia – ja sitä saatankin kokeilla toiseen korjattavaan pönttöön, punatiiliseen leveäsaumaiseen pesään olisin käyttänyt sitä varmasti. Nyt kuitenkin ohuiden saumojen täyttäminen huoletti – eikä Pönttöuuniprojektin tietoisku nykyaikaisista valmissavilaasteista uunirakenteissa (mukana myös sementtiä) herättänyt varsinaisesti luottamusta. 

Naapurilla sattui olemaan liki täysi säkillinen tulenkestävää muurauslaastia käyttämättä, päätin kokeilla korjaukseen tuota. Päättelin, että ohutsaumaukseen tarkoitettu tuote lienee kohtuullinen myös ohuiden saumojen korjaukseen. Ajattelin myös, että ohuina, max. 3 mm kerroksina käytettävä laasti saattaa olla myös turvallisempi, kuin paksumpina kerroksinakin käytettävä (ja karkeampi, ne ohuet saumat!) tulenkestävä valumassa, jos tuo lämpölaajenemisen yhteensopivuus ei ole paras mahdollinen vanhojen ja uusien materiaalien välillä. Periksi antaa todennäköisesti uusi ohkainen laastikerros, eikä uunin rakenne. Tällä laastilla tulipesää ei tietenkään tasoiteta täydellisesti. Mutta tavoittelenkin ensisijaisesti tiilien kiinnityksen tukemista – ja muutaman rapautuneen tiilen kevyttä päällystämistä, niissäkin notkea massa saattaa päästä pieniin halkeamiin ja sitoa rakennetta paremmin. Eräänlainen kevytkittaus pesälle siis!

Kostutin uunin pesusienellä ja sekoittelin laastia pienehköissä erissä – kolme erää kaikkiaan. Tein massasta löysähköä. Työvälineenä käytin pientä kumista tasoitinta – tuntui tässä työssä kätevämmältä kuin pieni metallinen – ja totta puhuen aika paljon myös sormia (kädessä oli tietysti lateksikäsineet), sillä ainoastaan sormella sain tuntuman siihen, onko tiilien välinen aukko vielä täyttymässä vaiko jo täynnä. Uuninluukun yläpuolen korjauksessa tarvittiin apuna myös peiliä. Vaikka tulimuurauslaastilla tehdyn rappauskerroksen kestävyys saattaa olla vähän niin ja näin tulipesän sisällä, niin päädyin sen nyt kumminkin tekemään. Painelin massan sormilla kulmiin, levitin ja lopuksi vielä hiersin pintoihin kumilastalla.

Rapautumisen aiheuttama epätasaisuus on siis vielä selvästi näkyvillä, mutta kivet ovat paikoillaan ja saumat täynnä. Korjauksen kesto selviää käytössä, mutta käyttöönottoa saa vielä odotella. Tulilaasti kovettu kahdessa vaiheessa, alun kemialliseen kovettumiseen saa varata aikaa työohjeen mukaan 2-3 viikkoa. Vähempi saattaa riittää tässä tapauksessa, kun laastia ei ole kovin syvissä saumoissa, mutta vähintään kaksi viikkoa saa uuni nyt olla rauhassa. Laasti kovettuu vielä lisää keraamisessa prosessissa kun uunia lämmitetään.

Palataan käyttökokemuksiin talven jälkeen!


Uunin etuseinän korjauksessa tarvittiin peiliä. Onneksi oma jalallinen pöytäpeilini oli tässä käytössä suorastaan oivallinen.

Uunin etuseinän korjauksessa tarvittiin peiliä. Onneksi oma jalallinen pöytäpeilini oli tässä käytössä suorastaan oivallinen.


Tältä näyttää tulipesä korjauksen jälkeen. Jatkoin saumojen täyttöä ja rappausta ylöspäin sen verran kuin kättä riitti.

Tältä näyttää tulipesä korjauksen jälkeen. Jatkoin saumojen täyttöä ja rappausta ylöspäin sen verran kuin kättä riitti.

Myöhäiskesän runsautta

IMG_5640IMG_5678

Huvilan puutarhassa on tapahtunut lähes hallitsematon liljaräjähdys. Näiden jättimäisten puuliljojen lisäksi kukkivat matalammat oriental-liljat. Onneksi väri on molemmissa valkoinen, muuten vaikutelma olisi ehkä vähän liiankin runsas makuuni. Leikkokukaksi lilja on minusta liiankin tuoksuva, mutta ulkona sen eksoottinen ja voimakas tuoksu on kuin kesän lempeät jäähyväiset. Näyttävä kukinta oli täydellinen yllätys, istutin sipulit keväällä, toisen puuliljaerän vieläpä aika myöhään – ja odotin tälle vuodelle jotain paljon vaatimattomampaa. Puulijojen upeat kukkarykelmät yltävät huvilan emäntää liki kainaloon saakka.

Loppukesän kukinnan runsaus on lyönyt minut muutenkin ällikällä, uutukaiset maanpeittoruusut ovat kukkien peitossa, miekkaliljat ehtivät mukaan aivan kohtuuttoman myöhäisestä istuttamisesta huolimatta (alennussipuleita paikallisesta halpahallista), kuivaan paikkaan kylvetty tuoksupielus rehottaa ja kukkii sateiden jäljiltä, limenvärinen koristetupakka on yhtä kukkaryöppyä, pikkuriikkiset mantsuriankärhöt kukkivat ahkerasti – ja näyttääpä tuo heinäkuussa istutettu, alkuun surkeannäköinen alennusmyyntikellokärhökin lykkäävän kukkaset vielä loppukesän iloksi!

Ja tuo ihana vanha karhunvatukka! Kädet on piikkinaarmuja täynnään ja ylensyöneitä ampiaisia putoilee köynnöksestä samaan tyyliin kuin ylikypsiä marjoja, mutta ei haittaa. Olen syönyt karhunvatukoita liki litran päivässä jo ainakin kolmen viikon ajan… …säilöttäväksi ei taida jäädä mitään, mutta parhaitahan ne tuoreena ovatkin!

Säät kun ovat menneet epävakaampaan suuntaan on remontointikin taas tehtävälistalla. Kulmahuone on nyt tyhjennetty ja laudat lähtevät lattiasta lähipäivinä.

IMG_5697IMG_5670

Kärhöhulluuden alkulähteillä

Lieneekö tämä kuistin seinää kiipeävä kaunotar viinikärhö "Polish Spirit"? Kuka tietää, mutta se vei sydämeni.

Lieneekö tämä kuistin seinää kiipeävä kaunotar viinikärhö ”Polish Spirit”? Kuka tietää, mutta se vei sydämeni.

Tavallaan vähän harmittaa, kun uudet istutukset ovat vielä niin… …pikkuisia. Kestää aikansa, ennen kuin kasvit pääsevät mukaviin mittoihin – jos pääsevät. Teimme ensimmäisenä syksynä muutamia istutuksia, ainoastaan yksi syyshortensia ei selvinnyt talvesta, se oli alun perinkin vähän reppana alennusyksilö. Kuinkahan monta prosenttia tämän kesän istutuksista talvi vie?

Sydämentykytyksiä joka kevät tulee aiheuttamaan tämä huvilan ihme. Kärhön silmut ovat alkuun lähes huomaamattomia ja ne alkavat aueta melko myöhään. Silmujen aikaan on mahdotonta käsittää, millainen kasvun ihme on tulollaan – ja ennen kuin ne ovat kunnolla näkyvissä vallitseva tunne on pelokas odotus. Mitä jos se ei alakaan enää kasvaa?

Olen niin tuore kärhöharrastaja, että minulla on tämän vanhan kärhön lajista vain arvaus, se voisi olla viinikärhö ”Polish Spirit”. Joka kesä se kipuaa kuistin seinämää yhä ylemmäs, nyt sille ei enää säleikkö riittänyt ja jatkoimme tukea muutamilla naruilla. Varjostus kuistille tulee tarpeeseen, ikkunoita ei saa auki ja lämpötila kuistilla nousee myöhään iltapäivällä varsin korkeaksi.

Joka tapauksessa, köynnöksen villi kasvuvoima ja upea kukinta ovat vieneet sydämeni. Pihalla kasvaa nyt kärhöjä melkoinen liuta, iso osa tulokkaista on helppoja ja voimakaskasvuisia alppikärhöjä. Pari jalokärhöä yritin istuttaa huolella syviin istutuskuoppiin. Kukkapenkissä on runsastumassa matalampia lajikkeita, mantsuriankärhöä, kellokärhöä ja trumpettikärhöä. Nekin kaipaavat tuentaa, mutta jos ne vain viihtyvät, niin kukkarunsautta on tiedossa. Siemenkasvatustakin on testattava.

Olen ihan hämmästynyt siitä, kuinka mukaansatempaavaa puutarhasta huolehtiminen on. Tietoa voi ahmia loputtomiin, kauniiden kuvien parissa voi viettää aikaa vaikka kuinka paljon – ja kumminkin tärkeintä on päästä käytännön töihin, soveltamaan ja ponnistelemaan läheisemmän ja etäisemmän tulevaisuuden eteen. Kasveja ei voi hoputtaa tai painostaa. Niiden kehitystä ei voi nopeuttaa sen pidemmälle, mitä onnistuneet kasvuolosuhteet sallivat. Ja vaikka välillä asioiden eteneminen tuntuu hitaalta, yhteensummautuva kasvu yllättää jo lyhyellä aikavälillä. Koko ajan valmistuva sato ja ympärillä lisääntyvä kauneus palkitsevat niin paljon, että töitä on vaan jatkettava huomennakin – ja tietoa on saatava lisää.

Väri on äärimmäisen vaikea kuvattava, tässä se toistuu vähän liian purppuraisena, ensimmäinen kuva on todenmukaisempi. Kukkarunsaus on melkoinen - uudet versot kukkivat, alaosan vanhat versot ovat vihreitä.

Väri on äärimmäisen vaikea kuvattava, tässä se toistuu vähän liian purppuraisena, ensimmäinen kuva on todenmukaisempi. Sävy on upea ja sopii hienosti vaaleankeltaisen huvilan pihaan. Kukkien määrä on melkoinen, vaikka vain uudet versot kukkivat.

Pioniunikot

IMG_3219

Puutarhavuoden suuri yllättäjä on pioniunikko. Suoraan paikalleen kylvettynä suorastaan paahteiseen paikkaan pari pikkuruista pussillista minikokoista siementä (unikonsiemeniä, niitä ihania pikkuisia mustia sämpylän päällä, tiedäthän?) tuotti valtavan massan terveitä vaalean sinivihertäviä lehtiä, tukevia varsia, jotka kurottavat vyötärön korkeudelle ja ylemmäs – ja valtavia, kauniin haalistuneensävyisiä kukintoja. Mitä vielä tarvitaan ihmeeksi julistamiseen?

IMG_3243