Pekonia taivaasta

IMG_6547

Ruokajuttuja ei huvilan blogissa paljon ole, sillä emäntä on lopultakin varsin arkinen ja pragmaattinen ruoanlaittaja. Nyt oli kuitenkin tehtävä palvelus blogin lukijakunnalle, sillä kun kaivelin pari vuotta sitten tekemäni portugalilaisen mantelikakun reseptiä netistä, sitä ei suomen kielellä tuntunut oikein löytyvän. Resepti löytyi aikanaan Viini-lehden joulunumerosta 2012. Perinteinen kakku on alkuperäiseltä nimeltään Touchinho Do Céu – eli pekonia taivaasta. Ei ehkä kovin houkuttelevaa makean kakun nimikkeeksi – taustalla lienee se, että kakun rasvana on alun perin käytetty silavaa – tässä versiossa voita.

Mantelijauhopohjainen leivonnainen on luontaisesti gluteeniton – ja ehdottomasti kärkisijoilla gluteenittomien leivonnaisten kastissa. Ja muutenkin! Kakun rakenne on ihmeellisen ihastuttava – samaan aikaan painava ja kostean täyteläinen, toisaalta suussasulavan pehmeä. Pieni määrä sitrusraastetta avaa mantelin pehmeän maun täyteen loistoon. Lehdessä kakun kumppaniksi suositellaan portviiniä – ja pari onkin lyömättömän herkullinen. Lisäksi kakku on helppo ja nopea tehdä – karamellikuorrutuksella myös näyttävä pöydän koriste.

Oma säätöni kakun reseptiin on karamellikuorrutuksen merisuola. Sen voi halutessaan jättää poiskin – mutta se tuo kyllä omanlaisensa pikku puraisun yhdistelmään – ja hivelee jokaista makeansuolaisen ystävän makunautintonystyä. Kakun teosta jää niin paljon valkuaisia, että lähipäivinä kannattaa varautua myös marenkiherkkujen nautiskeluun!


Portugalilainen mantelikakku Villa Beatan tapaan – Touchinho Do Céu Villa Beata

1 dl vettä
1,5 dl sokeria
4 dl mantelijauhetta
50 g voita
2 kananmunaa
5 kananmunan keltuaista
1 tl raastettua luomuappelsiininkuorta (sitruunakin käy)

Kuorrutus:
2 dl mantelilastuja
0,5 dl sokeria
2 rkl kermaa
1-3 kierrosta merisuolaa myllystä – tai ripaus sormisuolaa


Lämmitä uuni 150 asteeseen. Laita pienen (18 cm) irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja jauhota reunat. Laita vesi ja sokeri kattilaan, kiehauta kunnes alkaa kuplia. Lisää mantelijauhe ja sekoittele, kunnes vesi on haihtunut.

Ota pois liedeltä ja sekoita joukkoon huoneenlämpöinen voi, se sekoittuu joukkoon parhaiten pieninä nokareina.

Sekoita munat toisessa astiassa ja lisää munat sekä appelsiininkuori mantelijauheseokseen, sekoita hyvin.

Kaada seos irtopohjavuokaan ja paista uunin alatasolla 35-40 minuuttia, kakun voi ottaa pois kun pinta on saanut hieman kaunista ruskeaa sävyä.

Anna kakun jäähtyä, poista se vuoasta ja tee karamellikuorrutus. Sulata sokeri pannulla ja sekoita joukkoon mantelilastut. Anna seoksen saada hieman väriä. Kaada joukkoon pari ruokalusikallista kermaa ja sekoita kunnolla. Kaada täyte saman tien kakun päälle, levitä ja kierrä suolamyllystä 1-3 kierrosta kakun päälle suolamyllyn anteliaisuuden ja oman maun mukaan.


IMG_6543
IMG_6539

Kodin lämpimät asusteet

Lapuan Kankurien Corona ja Kaarna huovat ovat hienoa kotimaista suunnittelua ja käsityötä. Molemmat tekstiilit sopivat monenlaiseen sisustukseen - huvila sai joululahja-asusteeksi Coronan mustavalkoisena.

Lapuan Kankurien Corona ja Kaarna huovat ovat hienoa kotimaista suunnittelua ja käsityötä. Molemmat tekstiilit sopivat monenlaiseen sisustukseen – huvila sai joululahja-asusteeksi Coronan mustavalkoisena.

Kevääseen päin kääntyessä tekee mieli katsella kotiinkin vähän uusia juttuja, tässäpä muutama herkkupala suosikkilistalta, kodintekstiileistä. Niissä pyrin mahdollisuuksien mukaan suosimaan käsityötuotteita ja pientuotantoa. Haluan tekstiilini luonnonmateriaaleista. Perinteiset, ajattomat tekstiilit ja uusi suunnittelu ovat huvilalle molemmat tervetulleita. Rinnalla kulkee mukavasti joukko oikeasti vanhaa, alkuperäisessä asussaan tai uudelleenmuotoiltuna. Rikkinäisestä villamatosta saa vielä monta tyynynpäällistä. Vanhat liinavaatteet ovat niin kauniita, että niihin voi pukea kodista muitakin yksityiskohtia, kuin vuoteen. Ja niin edelleen.

Huvilalla suhtautuminen kodintekstiileihin on selvästi muuttunut. Osatekijöitä asiassa on varmasti useita, niistä ehkä tärkeimpiä se, että huovat ja tyynyt ovat oikeasti käyttötavaraa. Emme halua edes pyrkiä noihin yli 20 asteen mukavuuslämpötiloihin vanhassa talossa – hirvittävää energian tuhlausta ja puulämmityksen kanssa puuhatessa myös työlästä. Huvilan lämpötila on yleensä talviaikaan 17-19 astetta – ja jos jostain syystä ei päästä puulla lämmittämään päivänä tai parina, niin lämpö laskee sähköpattereiden ylläpitämään peruslämpöön, joka on 13-14 astetta. Kuulostaako hulluudelta? Enpä tiedä, mutta itse olen varsin virkeä kun lämpö pysyy alle 20 asteen ja toisaalta yöllä uni maistuu. Kotona ei tarvitse voida olla t-paitasillaan – normaaliin kotivaatetukseeni talvella kuuluu aina ohut neule, sisäkengät ja usein villasukat.

Erilaiset torkkupeitot ja tyynyt tekevät paikallaan olemisesta nautinnollista. Lämpimät ja pehmeät luonnonmateriaalit houkuttelevat myös kissan (tai pari) lisälämmikkeeksi lueskelijan syliin. Kun tyynyt ja peitteet ovat käytössä, niitä tulee myös huollettua – pestyä ja tuuletettua. Ja niitä tarvitaan enemmän kuin aikaisemmin. Ehkä alan jo kohta suhtautua vakavasti siihen asiaan, että tekstiileillä saa myös ilmettä uusittua mukavan kevyesti!

Linkit:
Lapuan Kankurit
Mikabarr
Dokuma Atelier

  • Etsy on oikea aarreaitta persoonallisia kodintekstiileitä etsivälle.  Mikabarr tekee luonnonkuituisia ontelokuitukankaita painamalla  veistoksellisia origamitekstiilejä. Etsy on oikea aarreaitta persoonallisia kodintekstiileitä etsivälle. Mikabarr tekee luonnonkuituisia ontelokuitukankaita painamalla veistoksellisia origamitekstiilejä.
  • Myös väreissä. Myös väreissä.
  • Ja värivammaisille mustavalkoisena Ja värivammaisille mustavalkoisena
  • Etsystä löytyy myös perinteisiä käsitöitä - moniet ovat ajattoman kauniita ja mukautuvaisia. Nämä turkkilaiset peshtemal-pyyhkeet  ovat Dokuma Atelierin. Viileässä kodissa on mukavaa, että pyyhe on iso! Etsystä löytyy myös perinteisiä käsitöitä – moniet ovat ajattoman kauniita ja mukautuvaisia. Nämä turkkilaiset peshtemal-pyyhkeet ovat Dokuma Atelierin. Viileässä kodissa on mukavaa, että pyyhe on iso!
  • Moni puuvillapyyhe on kuviotu, mutta osa leikittelee myös herkullisilla tekstuureilla. Moni puuvillapyyhe on kuviotu, mutta osa leikittelee myös herkullisilla tekstuureilla.
  • Ja värien ystävällekin löytyy vaihtoehtoja. Ja värien ystävällekin löytyy vaihtoehtoja.

Omat värit

Alkuun valitsin nämä viisi väriä. Vierellä näkyy pari valmista kukkaa, teen omani kolmevärisinä.

Alkuun valitsin nämä viisi väriä. Vierellä näkyy pari valmista kukkaa, teen omani kolmevärisinä.

Joulun alla käväisin perinteikkäällä piparkakunleivontareissulla siskon luona Jyväskylässä. Jyväskylän keikkojen vakio-osoite on ihastuttava lankakauppa Titityy Toivolan vanhalla pihalla. Kaupassa on – paitsi maanmainio valikoima kotimaisia ja ulkomaisia laadukkaita lankoja – aivan ainutlaatuinen tunnelma. Puutalon huoneita lämmittävät pönttöuunit ja lankoja unohtuu hypistelemään lämpöisiin ja intiimeihin kamareihin pitkiksi ajoiksi.

Pitkään olen ajatellut aloittaa perinteisen palavirkkauksen, ilman mitään paineita valmistumisaikataulun suhteen. Palavirkkaustahan voi tehdä melkeinpä mistä vaan pienestä tai isommasta virkkauskuviosta, kuvioita voi halutessaan yhdistelläkin. Itse olin ajatellut ihan perinteisiä isoäidinneliöitä, niissä on jotain varsin ajatonta. Mutta sitten törmäsin tällaiseen peittoon (blogikirjoitus aiheesta enemmän kiinnostuneille). Se on tehty japanilaisesta isoäidinneliön vastineesta, hyvin helposta pikkukukasta, johon voi sovittaa helposti kolme tai neljä eri väriä yhteen kukkaan. Asia oli sillä selvä. Myös huvilan peittoon valikoitui kirkkaita värejä, vihreitä ja kukkien terälehtien sävyjä. Puutarhapeitto, jonka alle on talvella mukava sujahtaa muistelemaan kesää. Väriläikkä huoneeseen, joka vaikuttaa nuutuneelta.

Mutta koska meinaan tehdä peitosta melko ison, alkoi väripaletti tuntua vähän pieneltä. Näistä väreistä syntyy jo kunnioitettava määrä eri yhdistelmiä kukkasiin. Asettelen kukat kuten esimerkkipeitossa, mahdollisimman sikinsokin - ja iso määrä vaihtoehtoja helpottaa urakkaa.

Mutta koska meinaan tehdä peitosta melko ison, alkoi väripaletti tuntua vähän pieneltä. Näistä väreistä syntyy jo kunnioitettava määrä eri yhdistelmiä kukkasiin. Asettelen kukat kuten esimerkkipeitossa, mahdollisimman sikinsokin, iso määrä vaihtoehtoja helpottaa urakkaa.

Työhuone muotoutuu

Aah, ovet linjassa!  Sain riittävästi vanhoja lautoja irti ehjänä, jotta sain kirjaston puolen uudelleenrakennettua niillä. Joulukukat ovat näköjään unohtuneet kirjahyllyn kulmalle - no, tänään ne menevät ulos siinä missä kuusikin.

Aah, ovet linjassa! Sain riittävästi vanhoja lautoja irti ehjänä, jotta sain kirjaston puolen uudelleenrakennettua niillä. Joulukukat ovat näköjään unohtuneet kirjahyllyn kulmalle – no, tänään ne menevät ulos siinä missä kuusikin.

Joulun aikaan amarylliskimppu oli näin upea.

Joulun aikaan amarylliskimppu oli näin upea.

Vähä vähää remonttikin huvilalla etenee. Ateljee ei ole valmis, mutta sain sen siihen kuntoon, että kirjahyllyn sai paikoilleen (viimeinkin oikea tila työkaluille) ja eteläikkunan edusta on valmis ottamaan vastaan yhden taimikasvatuspöydän. Yläkerrassa todella kiireistä olisi vielä yhden seinän rakentaminen, muuten pysyy pakkanen huonosti ulkopuolella – ja siitähän eivät taimet tunnetusti tykkää… Mutta muuten katse kohdistuu nyt joksikin aikaa alakertaan.

Kulmahuoneen yksi pitkään harkittu muutos oli välioven siirtäminen olohuoneen ja kirjaston välisen oven kanssa samaan linjaan. Ja olenpa tyytyväinen, kun urakka tuli tehtyä! Kannatti kärsiä pienen seinänpätkän purkamisesta tullut nokipöly (radanvarren talojen halpa eriste ja väliseinäntäyte: hiilimurska) ja tehdä sinänsä melko mitättömältä tuntunut, alle 80 sentin siirto. Siirron ansiosta etenkin pienen kirjastohuoneen ikkunaseinän kalustettavuus on paljon parempi. Kun ovet ovat auki, olohuoneesta on näkymä neljään ilmansuuntaan! Ja ihmeellistä psykologista avaruudentuntua tulee noista linjassa olevista ovista – vaikka takimmainen olisi kiinnikin.

Työhuoneessa ei vielä näytä kovin juhlavalta, mutta tästä eteenpäin ilme senkun kohenee. Muurista hakkasin isoimmat ulkonevat lohkareet pois ja kolosin vähän maalattua osiota parempaa tarttumista varten. Pahimpiin kraatereihin poraan vielä ruuveja ja muuraan niihin alustäytteen muurauslaastista. Ja pintaan sitten tiilitasoite. Kylpyhuoneen vastaisen seinän ruma uusi laakaovi jää väliaikaisesti levyn alle – kylpyhuoneessa ovi on lämminvesivaraajan takana, eli siitä ei ole tällä hetkellä mitään iloa. Saman levyn alle jää myös vanha oviaukko, joka avataan kunhan kylpyhuone remontoidaan vaatehuoneeksi ja WC:ksi. Levy toimii myös kohtuutiiviinä pölysuojana työhuoneeseen päin, kun kylpyhuonetta puretaan.

Ulkoseinillä on kerros puukuitulevyä – ja niille lisään yhden levykerroksen. Vanhaa lattialautaa on liian vähän lattiaksi ja nuo harvaan asennetut lankut entisen levy-laminaattilattian alla on käsitelty sen verran kovakouraisesti, että en taida edes yrittää sovittaa niitä enää takaisin paikoilleen. Pontteja on rikki, osassa laudoista jopa säleitä irti – ja nauloja on surutta isketty kokonaan uusiin kohtiin. Lattian alla vaikuttaisi kaikki olevan hyvin, eristettä tosin saa lisätä painuneiden purujen päälle. Oven edestä oli muutama lauta irrotettava oven siirron takia ja pääsin vähän kaivelemaan puruja syvemmältäkin.

Molemmat väliovet kaipaavat uusia (siis vanhoja) kahvoja ja työhuoneen ovi ehkä myös lukkopesää, mikäli vanhaa ei voi asentaa ylösalaisin. Nyt ovenkahva nimittäin avaa oven ylöspäin kääntäessä… Muutenkin lukkojen kanssa olisi töitä, lukonkieli ei tosiaankaan osu koloon – ja toisaalta työhuoneen ovessa on lukolle koloja tehty oikein parin varakolon kanssa.

Kirjaston puolellekin saatan asentaa yhden huokolevyn laudoituksen päälle, se saisi jatkua myös vähän enemmän muurin puolelle, toki tulisija huomioiden. Kirjaston puolelle tullee tapettia – työhuoneen seinät taidan paperoida ja maalata. Kokeilen todennäköisesti ohuempaa makulatuuripaperia maalauksen pohjana.

Työhuoneen puolella puuttuu vielä lautakerros.

Työhuoneen puolella puuttuu vielä lautakerros.

Muuri on valmis ottamaan vastaan tasoitteet.

Muuri on valmis ottamaan vastaan tasoitteet.

Makuuhuoneen ikkunan ulkoruutu on liian tiivis - ja sisäruudusta puuttuvat tiivisteet. Lopputulos on kaunis, mutta tilanne pitää korjata.

Makuuhuoneessa ikkunan ulkoruutu on liian tiivis – ja sisäruudusta puuttuvat tiivisteet. Lopputulos on pakkaspäivinä kaunis, mutta tilanne pitää korjata.

Talvinen puutarha

IMG_6273

Talvipuutarhasta haaveillessa voi onneksi nauttia talvisesta puutarhasta. En ole oikeastaan aikaisemmin ymmärtänyt asiaa ajatella, mutta totta kai puutarhasuunnittelussa kannattaa huomioida myös vuodenaikojen vaihtelu – pitkä talvikausi mukaanlukien.

Pidän kyllä keskustan tuntumassa asumisesta – mutta puutarhan näkökulmasta talvikausi tarkoittaa sitä, että vehreyden keskeltä paljastuu näkymiä, jotka eivät välttämättä ole niin kovin viehkeitä. Kaljuksi siistitty leikkipuisto räikeine kalusteineen. Huoltorakennuksia, parkkipaikkoja, roskapönttöjä. Kun maisemien korjaus on vähän haastavaa, täytyy miettiä muutamia näkymiä uudelleen, havupuita tarvitaan tontille vielä lisää. Korkeammat alppiruusutkin saattaisivat muutamassa kohdassa toimia hyvin.

Toinen näkökulma ovatkin sitten talvisaikaankin näyttävät kasvit, ikivihreiden lisäksi lasken näihin komeat talventörröttäjät. Talventörröttäjien aatelia ovat ehdottomasti kauniit syyshortensiat ja pallohortensiat (ylimmässä kuvassa) – unikoiden siemenkodat ovat hienoja, koristeheinät toimivat talvellakin. Näitä siis lisää! Kauniista törröttäjistä otan mielelläni vinkkejä vastaan, näitä ei niin helposti löydä pelkkien perinteisten kasvikuvausten perusteella.

Ja sitten tietysti valaistus. Se on nyt huvilan pihalla ihan kohtuullinen käytön kannalta – talon kulmalla syttyy halogeeni liiketunnistimella. Keskellä pihaa on lyhtypylväs ja samantyyliset pikkuvalot on asennettu myös saunarakennuksen ja kuistin seinään. Pikkuinen koreanpihta ja sisääntulokuisti ovat saaneet keijuvalot. Valaistuksen wow-efekti kyllä vielä puuttuu – mutta ehkä sitä ei tarvita. Ehkäpä se syntyy tarvittaessa pihatulilla ja muilla tilapäisillä yksityiskohdilla. Ehkäpä huvila saa kulkea uneliaana ja vain vaatimattomasti valaistuna läpi talvikauden.

Elämää pihalle tuo myös lintujen ruokinta. Jostain syystä pihlajanmarjat eivät ole tänä syksynä ainakaan vielä kenellekään kelvanneet. Odottelen tilhiparvea tekemään suurta puhdistusta. Metallirunkoinen lintulauta on siisti, mutta huomaan, että linnut sitä vähän vierastavat. Perinteisen lyhteen voisi pystyttää myös pihan koristeeksi ja lintujen iloksi.

Alppiruusut uinuvine nuppuineen ovat upeita ikivihreitä. Keväällä lehtien asento kertoo lämpötilan - löpötys = pakkanen, jäntevät = plussalla.

Alppiruusut uinuvine nuppuineen ovat upeita ikivihreitä. Keväällä lehtien asento kertoo lämpötilan – löpötys = pakkanen, jäntevät = plussalla.

Myös mahonia on näyttävä ikivihreä.

Myös mahonia on näyttävä ikivihreä.

Lumimarjakin kuuluu talven kaunottariin. Kesällä se on elinvoimainen, mutta melko vaatimattoman näköinen. Pienet vaaleanpunaiset kukat houkuttelevat pölyttäjiä.

Lumimarjakin kuuluu talven kaunottariin. Kesällä se on elinvoimainen, mutta melko vaatimattoman näköinen. Pienet vaaleanpunaiset kukat houkuttelevat pölyttäjiä.

Rautakaupasta löytyi nimikylttejeä uusille istutuksille ja perennoille. Dymotin nimet, toivottavasti teippi pitää.

Rautakaupasta löytyi kestäviä sinkkinimikylttejeä uusille istutuksille ja perennoille. Dymotin nimet, toivottavasti teippi pitää.

Ruusupensaan kiulukat erottuvat sokerihuurrettuina.

Ruusupensaan kiulukat erottuvat sokerihuurrettuina.

Maanpinnassa ikivihreä suikeroalpi - ja myös osa jättipoimulehden lehdistä on jäänyt vihreäksi. Tuskinpa jälkimmäiset tuosta kuitenkaan keväällä jatkavat.

Maanpinnassa ikivihreä suikeroalpi – ja myös osa jättipoimulehden lehdistä on jäänyt vihreäksi. Tuskinpa jälkimmäiset tuosta kuitenkaan keväällä jatkavat.

Pikkuinen koreanpihta talviasussaan. Etualalla sympaattisten siilikuusten hahmot.

Pikkuinen koreanpihta talviasussaan. Etualalla sympaattisten siilikuusten hahmot.

Ehkä ensi vuonna paremmin ajoissa!

Ehkä ensi vuonna paremmin ajoissa!