The more successful
the villain, the more
successful the picture

IMG_6704

Huvilan seinille on alkanut vähitellen hiipiä taidetta. Ja mikäs siinä. Meillähän on tarjolla mahtavia palveluita taiteesta kiinnostuneelle. Ensimmäiset hankinnat on tuullut tehtyä Taidelainaamon kautta – ja lainaamoa voi lämpimästi suositella! Valikoima on valtava, uusia tuttavuuksia tulee valikoimaan koko ajan, nettisivuilla voi maistella mukavasti valikoimaa ja kerätä talteen mieleisiä töitä – lisäksi palvelu on erinomaista.

Alfred-setä päätyi huvillalle kuitenkin toista reittiä. Tammisaaressa pitää kortteeria viehättävä galleria/työtila Piphyllan – ja sen vaihtuvissa näyttelyissä on nähty paikallisia ja lähiseudun taiteilijoita nuoresta polvesta veteraaneihin. Heikki Sivonen debytoi galleriassa joulukuusta tammikuulle. Ihan ensimmäisenä en olisi ajatellut huvilalle muotokuvia – mutta Sivosen töitä on kyllä helppo lähestyä.

Alfie etsii meillä vielä lopullista sijoituspaikkaa, tällä hetkellä muotokuva tasapainottaa ruokasalin päätynäkymää ikkunan vieressä. Työ on riittävän iso ja väreiltään poikkeava jopa tämän visuaalisesti hallitsevan tapetin päälle. Näutin tällä hetkellä siitä, miten työssä kohtaa huoneen värimaailma – ja olen suuresti huvittunut siitä, kuinka Alfie-setä kurkkailee puolittain ylenkatsoen, puolittain uteliaasti ateriointiamme.

I’m full of fears and I do my best to avoid difficulties and any kind of complications.
I like everything around me to be clear as crystal and completely calm.
Alfred Hithcock

Toivottavasti kelpaa, iso A!

IMG_6698

IMG_6707

Lupaus keväästä

IMG_6686

Pikkuisessa Pepi-päärynässä näyttäisi olevan paljon pulleita kukkasilmuja! Tähtisahramien varret ja lehdet tunkeutuvat ahnaasti vaahteranlehtien läpi. Näyttää ihan siltä, että niitä on enemmän kuin viime vuonna, vaikka kävin kesällä koko kukkapenkin pintamullan läpi ja revin pois kaikki vuohenputken juuret. Pikkurillin pään kokoisia sipuleita oli mahdoton kerätä syrjään ja pelkäsin, että menetän nämä kevätihanuudet. Mitä vielä – ja näyttääpä jopa siltä, että piippoja tunkee kokonaan uusista paikoista! Myös kasvitieteelliset tulppaanit ovat jo terhakkaassa tanassa odottamassa kevätaurinkoa.

Lumipeitettä on vielä vähän jäljellä, mutta pian pääsee jo katkomaan perennojen varsia ja viimeistelemään viime syksynä kesken jäänyttä pihasiivousta.

Huvilan taimihuoneessa on niin täyttä, ettei kuvaa kehtaa laittaa. Mutta sisällä on nyt valoa niin paljon, että kohtapuoliin kuvailen vähän sisustusta, pitkästä aikaa.

IMG_6654

Kylvölautta – ja muita asioita, joita opettelen taimia kasvattaessa

IMG_6578

Kevään ikävä alkaa helpottaa minulla heti, kun pääsee kylvämään siemeniä ja kasvattamaan taimia. Viime kevät oli oikea pikakurssi aiheeseen, nyt yritän tehdä asioita astetta paremmin. Etsin suosikkikasveista suosikkilajikkeita. Varmistan oivalliset idätysolosuhteet ja taimenkasvatusolosuhteet. Yritän pitää sisällä kasvatettavien taimien määrän kohtuudessa. Yritän malttaa kylvöjen kanssa sopivaan ajankohtaan, vaikka tekisi mieli kaikki heti ja nyt!

Idättäminen sisällä

Tämän kevään löytö ja oppi idättämiseen on idätyslautta, jonka rakentamiseen ja käyttöön löytyy mahtavat ohjeet Chilivaarin blogista. Ensimmäinen satsi on nyt lautalla idätetty – ja toimii! Lautta säästää tilaa ja kylvömultaa. Se myös helpottaa kasvatushommia, ensimmäinen mullalla pelaaminen jää pois kuvioista, kylvölautalla on helppo pitää pienetkin siemenmäärät järjestyksessä (yllätykset ovat toki kivoja, mutta kasvatushommissa arvostan sitä, että tiedän, mitä kussakin potissa kasvaa) ja ruukutusvaihe on kaikin puolin helpompi ja siistimpi. Kivaa on myös se, että kasteluhommat saa lautan kanssa unohtaa. Tuulettaminen on hyvästä, mutta sekin hoituu oikeastaan automaattisesti: lautalla tapahtuu niin paljon ja nopeasti, että ainakin minä olen alvariinsa kantta raottelemassa ja sisään kurkkimassa. Nopeat siemenet työntävät ensimmäiset idut ulos reilussa vuorokaudessa ja kasvu sirkkalehtikokoon on huikean nopeaa.

Hieno oivallus Chilivaarin ohjeissa on suodatinpaperin käyttö alustana siemenille. Se on niin tiivistä, että kasvien sirkkajuuret eivät paperiin tunkeudu. Muutamasta pontevasta pelargonintaimesta jäi pieni pintakerros juuren kärjestä paperiin, mutta muuten lähes kaikki ensimmäisen kierroksen idätetyt irtosivat täydellisesti.

Jo viime keväänä huvilalta löytyi oivallinen idätyspaikka. Idätystilassa saa olla varsin korkea lämpötila, jotkut siemenet vaativat jopa 23-25 asteen lämpöä itääkseen – ja helpomminkin itävien siementen nousua tuollainen lämpötila nopeuttaa. Iso osa siemenistä vaatii valoa itääkseen – pimeässä itävät ovat poikkeustapauksia. Huvilan kylpyhuoneessa toteutuvat erinomaiset idätysolosuhteet. Lämminvesivaraajan päällä on juuri sopivan lämmintä – ja kylpyhuoneen pieni ikkuna aamuaurinkoon on sopivasti juuri varaajan yllä.

Mitä idätän ja kasvatan sisällä

Ehkä tärkein syy sisällä kasvattamiseen on kasvukauden pidentäminen. Hyötykasveista esikasvatuksessa tänä vuonna on tietenkin tomaatti ja uutena kokeiluna latva-artisokka. Kesäkurpitsat ja kurpitsat aion idättää sisällä, mutta paljon myöhemmin – viime kesänä kasvimaalle eksynyt satunnainen kesäkurpitsansiemen ehti valtavaksi pehkoksi ja kasvatti pesäpallomailan kokoisia kurpitsoja ihan varkain. Sisäkasvatuksen kylvän myöhemmin myös yrttejä. Pelargonit saa kukkaan jo ensimmäisenä kesänä esikasvattamalla.

Melkein minkä tahansa kesäkukan kukintaa voi aikaistaa sisäkasvatuksella. Moni kylvääkin esim. orvokit todella varhain, niiden kukinta kestää hyvin viileämpää kevätilmaa ja niillä saa siksi puutarhaan väriä jo aikaisin. Meillä on maassa nyt niin paljon sipukikasveja, että en aio kasvattamalla huolehtia varhaisen kukinnan asiasta laisinkaan. Sisäkasvatan siis ensisijaisesti niitä lajeja, joille ei Suomen kasvukauden pituus meinaa riittää. Heliotrooppi ja vähän myöhemmin kylvöön menevät asterit esimerkkinä näistä.

Muutamat kesäkukat aion kylvää ja idättää sisällä – mutta siten, että kasveja ei ole tarkoituskaan koulia pikkuruukkuihin. Idätän siemenet pikku rykelmissä ja harvennan tarvittaessa. Karaisen jo hyvin varhaisessa vaiheessa kylvöastioissaan ja istutan niistä suoraan kasvupaikkaan kun pakkasten vaara on ohi. Tällä tavalla aion käsitellä esim. voimakaskasvuisen koristetupakan – käytännössä näin kävi jo viime vuonna kun pikkuruukkuja ei enää yksinkertaisesti mahtunut minnekään. Tuo lyhyt esikasvatus riitti kuitenkin mainiosti siihen, että sain nauttia koristetupakan runsaasta kukinnasta jo kesäkuun lopusta alkaen – kylmästä kesäkuusta huolimatta.

Ison osan kesäkukkakylvöistä aion kuitenkin tehdä suoraan pihalle. 1b kasvuvyöhykkeen kesä riittää mainiosti yllättävän monille lajeille. Suoraan pihalle menevät unikot, kesäharsot, kesäleimut, auringonkukat, zinniat, elämänlangat, tuoksuherneet ja varmaan vielä monet muut…

Osa perennansiemenistä itää ilman kylmäkäsittelyä – ja niitä pidän sen verran arvokkaina, että haluan huolehtia yksittäisistä kasveista esikasvattamalla. Osan saa myös esikasvattamalla jo ensimmäisenä vuotena kukkaan. Nyt on kylvettynä enkelikaari – ja aion kasvattaa vielä ainakin punahattua, joitakin salvialajikkeita (jotka talvehtivat tai sitten eivät), syvänviolettia sarviorvokkia ja lisää kuukausimansikkaa.

Idättäminen ulkona

Kirjoittelinkin jo aikaisemmin jotain perennojen siemenkasvatuksesta. Tänä vuonna olen tehnyt ensimmäistä kertaa ns. hankikylvöjä – pyrin saamaan kylmäkäsittelyä vaativia siemeniä kasvuun helposti ulkosalla. Hankikylvökset olen tehnyt keskikokoisiin muoviruukkuihin, yhtä lajia siementä aina yhteen ruukkuun. Kasvin nimen olen kirjoittanut purkin kylkeen maalitussilla. Ruukun päälle olen leikannut palan hallaharsoa ja teipannut harson tiiviisti purkin ympärille. Harso estää lintuja ja jyrsijöitä käyttämästä siemeniä välipalaksi – ja estää myös vieraiden siementen pääsyä purkkiin. Huputettuja purkkeja olen vienyt ulos – ensimmäiset kiilasin jo marraskuussa käännetyn tulevan unikkopenkin penkereisiin, talven mittaan olen vienyt pari uutta satsia ja upottanut potit hankeen. Päälle kannattaa lapioida vähän lunta suojaksi saman tien. Palaan hankikylvöjen tuloksiin myöhemmin!

Taimien kasvatus sisällä

Ensimmäisen vuoden kokemusten jälkeen olen päättänyt, että turveruukkuja en enää sisäkasvatuksessa käytä. Turveruukun hyvä puoli on tietysti se, että kasvin voi istuttaa maahan ruukkuineen päivineen. Huono puoli turveruukuissa on se, että ne ovat erittäin herkkiä homehtumaan – ja se näkyy myös kasvien hyvinvoinnissa; huoneilmallekaan homehtuvat ruukut tuskin tekevät hyvää. Asiaa ei helpota lainkaan se, että sisäkasvatuksessa tila loppuu helposti kesken ja ruukut on pakko säilyttää vieri vieressä. Olen pannut sivuun kaikkien ostotaimien muovipotit ja ostanutkin paketin, pari pieniä muoviruukkuja. Jogurtti- ja viilipurkit sopivat tietysti taimikasvatukseen myös, kunhan pohjaan tekee reiät – mutta huvilalla ei kumpaakaan syödä, satunnaisesta smetana- tai ranskankermapurkista ei oikein riitä tähän käyttöön tarpeeksi kierrätysmateriaalia! Myös pieniä punasaviruukkuja kerään vähitellen taimikäyttöön. Muoviruukkuja voi hyvin käyttää useamman vuoden ajan ja taimet voivat niissä mainiosti. Näihin kestävämpiin ruukkuihin verrattuna turvepotit ovat myös kalliita. Ulkokasvatukseen tulen jatkossa luultavasti taittelemaan biohajoavia ruukkuja sanomalehtipaperista silloin kun ruukuille on tarvetta.

Kasvatusolosuhteissa kriittistä etenkin tammi-helmikuussa on valo. Viime vuonna huomasin, että luonnonvalo ei huvilalla tähän aikaan vuodesta riitä, ei edes eteläikkunalla. Surkean energiansäästölampun avulla sain taimet mitenkuten kasvatettua, mutta kokemuksesta viisastuneena hankin tälle vuodelle taimipöydän ylle loistevalaisimen, johon saa kaksi 58W päivänvaloputkea. Varsinaiset kasvivalot ovat kalliita ja niiden hyöty päivänvaloputkiin nähden lienee marginaalinen. Tehokkaalla valaisimella saattaa olla muutakin käyttöä tarkkuutta vaativissa töissä – mutta mikään sisustuksen kaunistus se ei ole. Siksi en asentanut sitä kiinteästi, vaan ripustin valaisimen kattoon koukkuihin ja kiinnitin ketjut S-koukuilla. Näin pystyn myös helposti säätämään valaisimen korkeutta taimien venyessä. Liitin valaisimen pistokkeeseen – ja pistoke puolestaan menee vuorokausiajastimeen, näin saan luotua kasveille vuorokausirytmin vaivattomasti.

Myös lämpötila on tärkeä. Taimikasvatukseen parinkymmenen asteen sisälömpötilat ovat aika reiluja, etenkin kun valaistusta on vähän; tällä yhdistelmällä ruipelot taimet on taattu. Huvilalla on viileämpää, lämmitetyissä huoneissa n. 18 astetta. Kasvatan taimet kumminkin talon lämmittämättömässä osassa. Samaan ajastimeen valaisimen kanssa liitän siirrettävän lämmittimen, jonka sijoitan taimipöydän alle. Myös lämmön vuorokausirytmin pitäisi tehdä hyvää varttuville kasveille. Pyrin päivälämpötiloissa tuonne 18-20 asteeseen ja yöllä saa olla viileämpää. Vedosta kasvit eivät pidä ja taimihuoneen ikkunatiivisteet lisäsinkin juuri paikoilleen.

Pahoittelen muuten blogin tämänhetkistä tilaa, muuttelen vähän ulkoasua ja se ei vielä kaikilla laitteilla toimi kunnolla. Vielä jonain päivänä mietin tuon kehityspolun vähän fiksummaksi…

IMG_6581

Pekonia taivaasta

IMG_6547

Ruokajuttuja ei huvilan blogissa paljon ole, sillä emäntä on lopultakin varsin arkinen ja pragmaattinen ruoanlaittaja. Nyt oli kuitenkin tehtävä palvelus blogin lukijakunnalle, sillä kun kaivelin pari vuotta sitten tekemäni portugalilaisen mantelikakun reseptiä netistä, sitä ei suomen kielellä tuntunut oikein löytyvän. Resepti löytyi aikanaan Viini-lehden joulunumerosta 2012. Perinteinen kakku on alkuperäiseltä nimeltään Touchinho Do Céu – eli pekonia taivaasta. Ei ehkä kovin houkuttelevaa makean kakun nimikkeeksi – taustalla lienee se, että kakun rasvana on alun perin käytetty silavaa – tässä versiossa voita.

Mantelijauhopohjainen leivonnainen on luontaisesti gluteeniton – ja ehdottomasti kärkisijoilla gluteenittomien leivonnaisten kastissa. Ja muutenkin! Kakun rakenne on ihmeellisen ihastuttava – samaan aikaan painava ja kostean täyteläinen, toisaalta suussasulavan pehmeä. Pieni määrä sitrusraastetta avaa mantelin pehmeän maun täyteen loistoon. Lehdessä kakun kumppaniksi suositellaan portviiniä – ja pari onkin lyömättömän herkullinen. Lisäksi kakku on helppo ja nopea tehdä – karamellikuorrutuksella myös näyttävä pöydän koriste.

Oma säätöni kakun reseptiin on karamellikuorrutuksen merisuola. Sen voi halutessaan jättää poiskin – mutta se tuo kyllä omanlaisensa pikku puraisun yhdistelmään – ja hivelee jokaista makeansuolaisen ystävän makunautintonystyä. Kakun teosta jää niin paljon valkuaisia, että lähipäivinä kannattaa varautua myös marenkiherkkujen nautiskeluun!


Portugalilainen mantelikakku Villa Beatan tapaan – Touchinho Do Céu Villa Beata

1 dl vettä
1,5 dl sokeria
4 dl mantelijauhetta
50 g voita
2 kananmunaa
5 kananmunan keltuaista
1 tl raastettua luomuappelsiininkuorta (sitruunakin käy)

Kuorrutus:
2 dl mantelilastuja
0,5 dl sokeria
2 rkl kermaa
1-3 kierrosta merisuolaa myllystä – tai ripaus sormisuolaa


Lämmitä uuni 150 asteeseen. Laita pienen (18 cm) irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja jauhota reunat. Laita vesi ja sokeri kattilaan, kiehauta kunnes alkaa kuplia. Lisää mantelijauhe ja sekoittele, kunnes vesi on haihtunut.

Ota pois liedeltä ja sekoita joukkoon huoneenlämpöinen voi, se sekoittuu joukkoon parhaiten pieninä nokareina.

Sekoita munat toisessa astiassa ja lisää munat sekä appelsiininkuori mantelijauheseokseen, sekoita hyvin.

Kaada seos irtopohjavuokaan ja paista uunin alatasolla 35-40 minuuttia, kakun voi ottaa pois kun pinta on saanut hieman kaunista ruskeaa sävyä.

Anna kakun jäähtyä, poista se vuoasta ja tee karamellikuorrutus. Sulata sokeri pannulla ja sekoita joukkoon mantelilastut. Anna seoksen saada hieman väriä. Kaada joukkoon pari ruokalusikallista kermaa ja sekoita kunnolla. Kaada täyte saman tien kakun päälle, levitä ja kierrä suolamyllystä 1-3 kierrosta kakun päälle suolamyllyn anteliaisuuden ja oman maun mukaan.


IMG_6543
IMG_6539

Kodin lämpimät asusteet

Lapuan Kankurien Corona ja Kaarna huovat ovat hienoa kotimaista suunnittelua ja käsityötä. Molemmat tekstiilit sopivat monenlaiseen sisustukseen - huvila sai joululahja-asusteeksi Coronan mustavalkoisena.

Lapuan Kankurien Corona ja Kaarna huovat ovat hienoa kotimaista suunnittelua ja käsityötä. Molemmat tekstiilit sopivat monenlaiseen sisustukseen – huvila sai joululahja-asusteeksi Coronan mustavalkoisena.

Kevääseen päin kääntyessä tekee mieli katsella kotiinkin vähän uusia juttuja, tässäpä muutama herkkupala suosikkilistalta, kodintekstiileistä. Niissä pyrin mahdollisuuksien mukaan suosimaan käsityötuotteita ja pientuotantoa. Haluan tekstiilini luonnonmateriaaleista. Perinteiset, ajattomat tekstiilit ja uusi suunnittelu ovat huvilalle molemmat tervetulleita. Rinnalla kulkee mukavasti joukko oikeasti vanhaa, alkuperäisessä asussaan tai uudelleenmuotoiltuna. Rikkinäisestä villamatosta saa vielä monta tyynynpäällistä. Vanhat liinavaatteet ovat niin kauniita, että niihin voi pukea kodista muitakin yksityiskohtia, kuin vuoteen. Ja niin edelleen.

Huvilalla suhtautuminen kodintekstiileihin on selvästi muuttunut. Osatekijöitä asiassa on varmasti useita, niistä ehkä tärkeimpiä se, että huovat ja tyynyt ovat oikeasti käyttötavaraa. Emme halua edes pyrkiä noihin yli 20 asteen mukavuuslämpötiloihin vanhassa talossa – hirvittävää energian tuhlausta ja puulämmityksen kanssa puuhatessa myös työlästä. Huvilan lämpötila on yleensä talviaikaan 17-19 astetta – ja jos jostain syystä ei päästä puulla lämmittämään päivänä tai parina, niin lämpö laskee sähköpattereiden ylläpitämään peruslämpöön, joka on 13-14 astetta. Kuulostaako hulluudelta? Enpä tiedä, mutta itse olen varsin virkeä kun lämpö pysyy alle 20 asteen ja toisaalta yöllä uni maistuu. Kotona ei tarvitse voida olla t-paitasillaan – normaaliin kotivaatetukseeni talvella kuuluu aina ohut neule, sisäkengät ja usein villasukat.

Erilaiset torkkupeitot ja tyynyt tekevät paikallaan olemisesta nautinnollista. Lämpimät ja pehmeät luonnonmateriaalit houkuttelevat myös kissan (tai pari) lisälämmikkeeksi lueskelijan syliin. Kun tyynyt ja peitteet ovat käytössä, niitä tulee myös huollettua – pestyä ja tuuletettua. Ja niitä tarvitaan enemmän kuin aikaisemmin. Ehkä alan jo kohta suhtautua vakavasti siihen asiaan, että tekstiileillä saa myös ilmettä uusittua mukavan kevyesti!

Linkit:
Lapuan Kankurit
Mikabarr
Dokuma Atelier

  • Etsy on oikea aarreaitta persoonallisia kodintekstiileitä etsivälle.  Mikabarr tekee luonnonkuituisia ontelokuitukankaita painamalla  veistoksellisia origamitekstiilejä. Etsy on oikea aarreaitta persoonallisia kodintekstiileitä etsivälle. Mikabarr tekee luonnonkuituisia ontelokuitukankaita painamalla veistoksellisia origamitekstiilejä.
  • Myös väreissä. Myös väreissä.
  • Ja värivammaisille mustavalkoisena Ja värivammaisille mustavalkoisena
  • Etsystä löytyy myös perinteisiä käsitöitä - moniet ovat ajattoman kauniita ja mukautuvaisia. Nämä turkkilaiset peshtemal-pyyhkeet  ovat Dokuma Atelierin. Viileässä kodissa on mukavaa, että pyyhe on iso! Etsystä löytyy myös perinteisiä käsitöitä – moniet ovat ajattoman kauniita ja mukautuvaisia. Nämä turkkilaiset peshtemal-pyyhkeet ovat Dokuma Atelierin. Viileässä kodissa on mukavaa, että pyyhe on iso!
  • Moni puuvillapyyhe on kuviotu, mutta osa leikittelee myös herkullisilla tekstuureilla. Moni puuvillapyyhe on kuviotu, mutta osa leikittelee myös herkullisilla tekstuureilla.
  • Ja värien ystävällekin löytyy vaihtoehtoja. Ja värien ystävällekin löytyy vaihtoehtoja.