Pioneita, unikoita – ja yksi kylpyamme

IMG_0076

Sateisempi kesä on puutarhan näkökulmasta sekä hyvä että vähän hankala. Tänä kesänä ei ole tarvinnut ravata nurmikkoa eestaas kastelukannu kourassa. Ei ole tarvinnut sydän syrjällään miettiä uusien istutusten selviytymistä armottomasta heinäkuun paahteesta.

Toisaalta puutarhan herkkähipiäiset kaunottaret, pionit ja ruusut – ohittavat kukintansa huippuhetken tavallistakin nopeammin. Omasta mielestäni ränsistyväkin pioni on onneksi kaunis! Viime vuonna istutettu pionipenkki palkitsi jo niin runsaalla kukinnalla, että piti tehdä komeiden kukintojen tuentaan hätäratkaisu. Nyt onkin hyvä pohdiskella jotain esteettisempää vaihtoehtoa ja askarrella ensi kesäksi jotain. Uuden pionipenkin värit muuttuvat karmiininpunaisesta valkoiseen – ja jokainen lajike ei vielä tänä kesänä jaksanut kukkia, mutta kasvusto näytti jo kaikin puolin rehevältä!

Viime vuonna sade tuhosi juhannusruusun kukinnan huippuhetkellä. Tänä vuonna menivät jo nuput. Onneksi kaikki ruusut eivät ole aivan niin herkkiä – osa pensas- ja köynnösruusuista kukkii sen verran pitkään, että kukista ja ihanasta tuoksusta pääsee nauttimaankin. Pakkohan osan on sattua poutaiseen jaksoon!

IMG_0171

Mikä juttu tämä omituinen vihreän sävy on puutarhan apuvälineissä? Bilteman kaaret ovat samaa sävyä ja ruma muovinen roskis ainakin läheistä sukua. Ei toivoakaan, että se häviäisi kasvustoon. Musta olisi huomattavasti parempi, etenkin mattaisena. No, ensi vuonna kaunottarille jotain mukavamman näköistä!

IMG_0140

Pionipenkki on pihan keskellä ja yhdeltä sivulta sille muodostavat taustaa viime kesänä istutetut japaninhappomarjat. Näkymässä tästä suunnasta kohti oleskelualuetta alkaa olla sellaista runsautta ja kerroksellisuutta, jota haenkin. Kunhan kasvustot tästä vielä vankistuvat parin vuoden ajan, se jäsentyykin paremmin.

 

IMG_0182

Keskikesän kukinnan väri on karmiininpunainen. Kuusaman ja alppikärhöjen lisäksi hyvään vauhtiin on päässyt yksi köynnösruusuista. Se vasta aloittelee kukintaansa, nuppuja on todella runsaasti! Vielä ei vihertunneli ole valmis kumminkaan… …polun reunan istutukset sen sijaan ovat rehevöityneet yhdessä vuodessa yli odotusten!

IMG_0203

Ehkä suurimman muutoksen kokenut alue on talon ja sisääntulotien välinen alue, joka oli kärsinyt hirsien säilytyksestä nurmikolla. Vanhojen omenapuiden väliin tehtiin uusi kukkapenkki, joka sai saman tien rehevyyttä kesäkukista. Unikko, kesäharso ja ruiskaunokit viihtyvätkin aurinkoisella paikalla hyvin.

IMG_0094

Tässä kesän unikkokaunottaret!

IMG_0097

Uuden kesäkukkapenkin unikonsiemenet ostin nekin pioniunikoina – mutta vain osa on kerrattuja. Tumman punavioletit sävyt ovat kuitenkin niin kauniita, että en viitsi olla asiasta pahoillani.

IMG_0123

Sudenporkkanan sain esikasvattamalla aivan valtaviksi puskiksi. Varmaan tämä on monen silmään ihan koiranputken näköinen – itse nautin sen ilmavasta keveydestä. Kumppaniksi kasvatetut kasvit eivät sensijaan onnistuneet aivan niin hyvin. Sinänsä upeat kirjosalviat ovat liian lyhyitä – ja jättiverbena lähti alkuun niin hitaasti, että se ei taida millään ehtiä sudenporkkanan seuraan.

IMG_0130

Pihalla nököttää myös Tori.fi:stä pikkurahalla löytynyt täysin käyttökuntoinen vanha tassuamme. Se olisi saattanut päätyä kesäkylpyläksi, jos loma-ajaksi olisi sattunut kunnon helleaalto. Nyt se vaan odottelee pääsyään tulevaan uuteen kylpyhuoneeseen.

 

Se on rasti

IMG_9988

Huvilan emäntä on ollut tänä vuonna jotenkin huonompi puutarhuri kuin viime vuonna. Huolimattomampi, epäsäännöllisempi. Mutta silti huvilan kesään on mahtunut sekä onnistumisia, että epäonnistumisia.

Kasvi, joka on lyönyt minut ällikällä on ehdottomasti rasti – anchusa azurea ”Dropmore” – kasvatettu viime vuonna tällaisesta pussista.

Jo aikaisin keväällä alkoivat vankat kielenmuotoiset, karhean nukan peittämät lehdet kasvaa voimalla. Ja kesäkuun puolivälissä aukesivat ensimmäiset kukat – eikä aikaakaan, kun puska oli tämän näköinen:

IMG_9965

Tuota kokoa ei sitten hahmota kuvasta yhtään. Sinistä kukintaa on varmaan kolme metriä leveästi ja puska on valehtelematta miehen korkuinen.

Tässä onkin yksi asioista, joka on tullut vastaan. Vaikka kuinka lukee kasvien kuvauksia ja katselee kuvia netistä, ei kasvin oikeasta luonteesta pääse selvyyteen, ennen kuin sen itse näkee luonnossa. Ajattelin rastin olevan keveä ja siro, se onkin mahtava ja elinvoimainen, pomottava. Pussin kyljessä korkeudeksi sanotaan 1-1,2 m – lisätään tuohon puolet päälle ja aletaan olla hollilla. Sininen väri on aivan huikaiseva ja todella vaikea tallennettavaksi. Tulee ulos lähes poikkeuksetta liian haaleana. Alivalottamalla saa osan sen ainutlaatuisesta voimasta tallennettua – mutta sinisyyden vaikutelma on silti eri – sillä luonnossa kukka ei ole kirkkaimmassakaan valossa haalea vaan epätodellisen kirkkaan ja voimakkaan azuurinisininen, samaa sävymaailmaa, jota kreikkalaiset rakastavat ovimaaleissa, marokkolaiset, portugalilaiset ja espanjalaiset kaakelin lasitteena… …järjetön, intensiivinen, pyörryttävä, satumainen väri.

Mies sanoo rastia monsteriksi.

Ja monsteri kukkii siis edelleen, voimalla. Kasvusto on vaan liian ahdas ja heinäkuun sateet saivat sen lamoamaan. Aion syksyllä hajauttaa tuosta useampaan kasvupisteeseen – ja ensi kesänä yritän varmistaa pystyssä pysymisen. Sinänsä tämä sisääntulotien viereinen penkki on komealle ja pitkään kukkivalle rastille hyvä paikka. Sen kaveriksi ei vaan kannata ripotella mitään kovin vaatimatonta. Penkissä on onneksi myös komeaa puuliljaa – joka tulee kukkimaan tänä vuonna paljon viime vuotta aikaisemmin, ja todennäköisesti kyllä vaatimattomammin – sekä hyvään kasvuvauhtiin päässyttä itsekasvatettua punaista lupiinia. Mutta meinaan karsia penkistä muita lajikkeita, kaikki pienet piperrykset siirtyvät tyystin muualle. Kevätsipuleita siellä totta kai saa olla, tulppaanit ja aikaiset laukat ehtivät kukkia, ennen kuin rasti räjähtää. Hajautan siis rastin ja kasvatan lisää voimakkaan punaista lupiinia.

IMG_9989

Sinivalkoisten istutusten ei pitänyt olla minun juttuni – mutta rastin etualalle kyllä sopii upeasti matala hopeahärkki.

IMG_9984

Se on niiiiiiiin sininen!

IMG_9975

Kukkia on valtavasti ja kukinta kestää viikkoja.

IMG_9971

Sanoinko jo, että se on ehkä sinisin kukka ikinä?

IMG_9981

Täällähän on tietysti tienposket lupiinia väärällään. Vaan ei tällaista, voimakkaan syklaaminpunaista. Toinen kasvusto on sävyltään lämpimämpi, korallinpunainen.

 

Billnäs sopii puutarhahullulle

puutarha11

Toinen kesä Raaseporissa alkaa hiljalleen. Täytyy sanoa, että olen kotiutunut seudulle todella hyvin. Lounais-Suomen kaunis luonto on minulle jatkuva ilon aihe. Karjaalla on mukava ilmapiiri – ja yllättävän paljon tekemistä ja nähtävää. Billnäsin ruukkialue on reippaan kävelymatkan päässä (fillarilla matka taittuu vartissa) – ja uskomattoman kauniissa miljöössä voi jopa harrastaa yhtä ja toista. Billnäsissä on mm. viehättävä ratsastuskoulu, Rakennusapteekki ja Varaosapankki (suosittelen lämpimästi kursseja kaikille perinnerakentamisesta kiinnostuneille) – ja ihastuttava puutarhamyymälä/kahvila/ravintola Billnäs Garden & Bistro.

Puutarhamyymälä vetääkin keväällä puoleensa magneetin lailla – ja kiinnostusta lisäävät teemapäivät. Toissaviikonloppuna tuli käytyä pelargonipäivillä (tiedän, mummojen kukkia – mutta niin ihania!) ja pionipäivä 6.6. on visusti merkitty kalenteriin.

puutarha07

Maistuisiko kahvit tai lounas tällaisessa ympäristössä?

puutarha03

Enkeli vai linnunsilmä – unhdin taas

puutarha04

Tulppaanipelargonin kukinto loistossaan.

 

puutarha06

Osa pelargoneista houkuttelee kauniilla lehdillään, osa huumaavalla tuoksulla.

puutarha05

Perinteinen Mårbacka. Romanttinen ja jotenkin ajankohtainen. Etenkin vanhempi yksilö persoonallisen känkkyräisine muotoineen on mainio katseenvangitsija. Ennustan myös tuoksupelargonien tulemista. Mikä onkaan kauniimpaa, kuin hieman räjähtäneen näköinen, silti herkkä ja kaunislehtinen elävä ilmanraikastin – mielellään aikaa nähneeseen terrakottaruukkuun istutettuna.

 

 

puutarha10

Pelargoniasiantuntemusta pelargonipäivässä tarjoili perniöläinen Pukin puutarha. On ihanaa jutella kasveista muiden innostuneiden kanssa. Heti avaamisen jälkeen oli vielä väljää, mutta ennen puolta päivää oli jo pelargonitiskillä tungosta.

puutarha02

Koreanonnenpensaan keltainen kukinto on kuin pikkuinen ihme känkkyräisessä pensaassa.

puutarha09

Huone&rum tarjoilee osaa valikoimasta Billnäsin puutarhalla – myynnissä tietysti erityisesti puutarhaharrastajaa kiinnostavat tuotteet. Kauniita ruukkuja hankin useamman jo viime vuonna. Nyt oli myynnissä myös isoja piharuukkuja – ja näitä laadukkaan näköisiä englantilaisia tarvikkeita kukkien hoitoon. Olen niin kyllästynyt jatkuvaan uusien sumutinpullojen ostamiseen – mekanismit tuntuvat parhaimmillaankin kestävän käytössäni yhden taimikasvatuskauden ajan – että harkitsen 25 euron sijoittamista messinkiseen, jota voi huoletta pitää esillä. Nämähän vaan kaunistuisivat patinoituessaan!

Kevät puutarhassa

puutarha17

Kuvittelin, että tänä keväänä pääsisin uuden rakentamisen sijaan ylläpitotehtäviin, mutta mitä vielä. Tähän mennessä on tullut rakenneltua uusia kasvulavoja, muuripengertä aidan viereen, vesiaihetta, uusia penkkejä, tuulensuojia ja ties mitä. Mutta onneksi kevättä ehtii ihailemaan, vaikka puuhaa riittää!

puutarha28

Suloinen kääpiömanteli availee jo nuppujaan, pian sillä on vaaleanpunainen huntu.

puutarha29

Tulppaaneja on pihassa satamäärin, mutta lisää tulee. Tässä kaunottaria ensimmäisen Raaseporin syksyn Hollannin-matkalta.

puutarha26

Varjohiippa on uusi ihastukseni, sen kasvutapa on herkkyydessään vailla vertaa. Näitä istuttelen ”metsäpuutarhaan” saunan vierelle.

puutarha25

Miehen rakentama muuripenkere on kaunis tausta kasveille jo nyt puolivalmiina. Toivottavasti pengerpenkkiin istutetut salkoruusut jaksavat komeiksi kesän aikana! Muurin eteen jäävä syreenimetsikkö on vielä työn alla – ja muutenkin kasvunsa alkuvaiheessa. Isompana se blokkaa tien melua ja tarjoaa näkösuojaa – sekä toivottavasti pienen syreenimajan.

puutarha21

Varjopikarililja. Olen rakastunut. Taustalla keltavuokkoja, jotka ovat innostuneet leviämään paraatipenkissä.

puutarha23

Särkynyt sydän, pidän erityisesti näistä yksivärisistä – ja ihmeen kaupalla pihassa olikin juuri sellainen.

puutarha22

Pihan rodot vaikuttavat kukkivan hyvin eri aikaan. Valkoiset availevat jo kukkiaan ja Vienokin varovasti jo oikoo terälehtiä. Muilla taitaa kestää vielä hetken aikaa.

puutarha19

Nyt pihan tulppaanivärityksessä pääroolissa on valkoinen ja persikka – ensi syksynä sekoitetaan joukkoon valko-pinkkiä, lisää raikkaita punaisia ja voimakasta violettia.

puutarha18

Pepi-päärynä on hedelmäpuiden ensimmäinen kukkija. Pikkuinen puu on täynnään kukkia!

puutarha20

Kerrottuja tulppaaneja ei toistaiseksi ole muita kuin tämä vadelmajäätelöjälkiruoka – Dream Touch.

puutarha16

Vehreää on jo – mutta vielä vihertyy!

puutarha15

Huvilan vesiaihe on vaatimaton ”lammikoton putous”. Solina on kuitenkin tärkeä tunnelmatekijä. Aiheen ympäristö on vielä karkean näköinen, pionipenkin kasvu täyteen loistoon kestää useamman vuoden – ja taustan pensasaluekin on vielä kasvun alkuvaiheessa. Sinne suunnittelen tosin maanpeitekasvien lisäämistä vielä tänä kesänä – palataan asiaan!

puutarha13

Tulppaaneja ja mantelipensasta, taustalla viiniköynnösten tuulensuoja/lämmönkerääjä.

puutarha12

Isosta penkistä siirtyvät keltaiset tulppaanit tuijien viereen penkkiin, jossa keltainen on pääväri. Siellä ei oikein vielä olekaan kevätkukkijoita. Ja tähän penkkiin saadaan lisää loistavia punaisen, pinkin ja purppuran sävyjä – valkoisella kevennettynä!

The more successful
the villain, the more
successful the picture

IMG_6704

Huvilan seinille on alkanut vähitellen hiipiä taidetta. Ja mikäs siinä. Meillähän on tarjolla mahtavia palveluita taiteesta kiinnostuneelle. Ensimmäiset hankinnat on tuullut tehtyä Taidelainaamon kautta – ja lainaamoa voi lämpimästi suositella! Valikoima on valtava, uusia tuttavuuksia tulee valikoimaan koko ajan, nettisivuilla voi maistella mukavasti valikoimaa ja kerätä talteen mieleisiä töitä – lisäksi palvelu on erinomaista.

Alfred-setä päätyi huvillalle kuitenkin toista reittiä. Tammisaaressa pitää kortteeria viehättävä galleria/työtila Piphyllan – ja sen vaihtuvissa näyttelyissä on nähty paikallisia ja lähiseudun taiteilijoita nuoresta polvesta veteraaneihin. Heikki Sivonen debytoi galleriassa joulukuusta tammikuulle. Ihan ensimmäisenä en olisi ajatellut huvilalle muotokuvia – mutta Sivosen töitä on kyllä helppo lähestyä.

Alfie etsii meillä vielä lopullista sijoituspaikkaa, tällä hetkellä muotokuva tasapainottaa ruokasalin päätynäkymää ikkunan vieressä. Työ on riittävän iso ja väreiltään poikkeava jopa tämän visuaalisesti hallitsevan tapetin päälle. Näutin tällä hetkellä siitä, miten työssä kohtaa huoneen värimaailma – ja olen suuresti huvittunut siitä, kuinka Alfie-setä kurkkailee puolittain ylenkatsoen, puolittain uteliaasti ateriointiamme.

I’m full of fears and I do my best to avoid difficulties and any kind of complications.
I like everything around me to be clear as crystal and completely calm.
Alfred Hithcock

Toivottavasti kelpaa, iso A!

IMG_6698

IMG_6707