Kuin se olisi aina ollut siinä

IMG_3422
IMG_3425

Taidan puhua melko useinkin sisustuksessa (ja miksei muissakin tyyliasioissa) kontrasteista. Mutta kyllä asioiden yhteensopivuuskin on tärkeää. Yhteensopivuus ei minulle tarkoita sitä, että asiat olisivat välttämättä samaa sarjaa tai vaikka tyylisuuntaa. Yhteensopivuus on paremminkin ihan yleisesti sitä, että näyttää kuin lisäys olisi aina ollut siinä. Joskus tuota asiaa ei vaan sen kummemmin pysty kuvaamaan ja turha rationalisointi vaan syö asioiden paikalleenloksahtamisesta syntyvää nautintoa.

Vaahteran alle varjoon kaivattiin istumapaikkaa. Paikallisesta vanhantavaran liikkeestä löytyikin puistonpenkki, joka näyttää aina olleen tuossa.

Viimeisimmällä kirppiskäynnillä bongasin kirppiskasaa vasten nojailemassa kolme Ebba Masalinin koulutaulua (huonokuntoisia, mutta hei, kakstoista euroo per taulu, eläköön kirppikset!) – ja vaikka nämä alkavat jo lähestyä blogikliseen asemaa, niin kyllä ne silti tuossa kuistin seinää vasten näyttävät nojailleen siihen suunnilleen aina. Tai ainakin aika pitkään.

IMG_3196

IMG_3212

IMG_3105

Kesäolohuone

Tähän aikaan kesästä kesäolohuonetta ilta-auringolta varjostaa kukkiva kärhö, lajikkeeltaan se lienee Polish Spirit. Tänä kesänä istutetut ottavat reunoilla vasta etumatkaa kiinni.

Tähän aikaan kesästä kesäolohuonetta ilta-auringolta varjostaa kukkiva kärhö, lajikkeeltaan se lienee Polish Spirit. Tänä kesänä istutetut ottavat reunoilla vasta etumatkaa kiinni.

Viehättävä lasikuisti saattaa olla yksi niistä jutuista, joka sai meidät aikanaan kiinnostumaan tästä talosta. Syksyllä emme ehtineet kuistia vielä paljon käyttää, mutta tänä keväänä kuisti toimi taimihuoneena – ja nyt kesällä sitä on käytetty varsin ahkerasti kakkosolohuoneena / ruokasalina. Kuistin ikkunoissa on saranoiden ja helojen jäljet näkyvissä, mutta valitettavasti ikkunat on nykyisin ruuvattu (!!) kiinni paikoilleen. Tämä rajoittaa kuistin käyttöä, lämpötila nousee aurinkoisena päivänä todella korkealle. Ovea ei voi pitää auki kissojen takia. Mutta aamulla ja aamupäivällä kuistilla on mukavaa – ja illalla kun aurinko alkaa painua puiden latvojen taakse lämpö laskee kuistilla nopeasti. Kissat kyllä viihtyvät kuistilla lämpimimpäänkin aikaan!

Kun sitten tuli mentyä henkilökohtaisen kasvun suunnitelmasta poiketen selkeästi muutama askel hullun kukkamummon suuntaan, niin koko kuistin sisustus on sen mukainen. Alun perin ei ollut aikomusta peittää ikkunoita verhoilla, mutta kun tuo kukkahulluus iski, niin pakko se on ottaa vihreidenkin kavereiden tarpeet huomioon. Kuistin lämpötilan saa pidettyä kasveille siedettävänä muutamalla kevyellä puuvillavoileeverholla. Kalusteet ovat vähän keräilyeriä, ainoastaan romurautatuolit ostettiin kuistia varten. Pieni pöytä on lainassa talon edellisiltä omistajilta ja entiset olohuoneen AV-tasot toimivat säilytyksessä ja kasvitasoina kuistin laidalla. Niihin sain korotusta vanhoista omenalaatikoista. Ikkunalaudat ovat väärällään yrttejä ja muuta vihreää, sekä sekalaista lasia. Amppeleissa rönsyilevät siemenestä kasvatetut pelargonit, jotka eivät epelit vielä ole suostuneet kukkimaan. Verhoasetelmaa täydensin risaisella ranskalaisella verhoparilla ja kauniilla nauhapitsiliinalla, tuolien pehmusteita peittävät vanhat tyynyliinat, joita reunustaa käsin virkattu pitsi. Lattialla mummon kutoma matto. Seinustoille haluaisin vielä pari taulua nojailemaan, mutta oikeita ei ole vielä tullut vastaan.

Melko lähiajan suunnitelmissa on palauttaa ainakin yksi ikkunoista tuuletuskuntoon. Kuistin lattian saatan maalata samalla harmaalla, jota on myös olohuoneessa ja ruokasalissa. Tekisi mieli myös siirtää kuistin ovi – nyt se on hassusti tielle päin ja aidassa ei ole tällä kohdalla mitään kulkuaukkoa. Jos oven siirtäisi puutarhan puolelle, kuisti olisi luonnollinen jatke puutarhalle.

Klasun sinkkilaatikot olivat sopivan kokoisia kapealle ikkunalaudalle - vielä pitäisi  sahata nuo ripustimet irti.

Klasun (voi tätä huvilaelämän glamouria) sinkkilaatikot olivat sopivan kokoisia kapealle ikkunalaudalle – vielä pitäisi sahata nuo ripustimet irti.

Kynttiläkruunu on ennenkin leikkinyt kristallikruunua. Irtokristallit ovat hukassa muuton jäljiltä, ripustin kruunuun kristallinauhan.

Kynttiläkruunu on ennenkin leikkinyt kristallikruunua. Irtokristallit ovat hukassa muuton jäljiltä, ripustin kruunuun kristallinauhan. Tätä peliä on mahdoton ripustaa suoraan – ehkäpä se siksi tänne vääränvänkyrälle kuistille päätyikin!

Harakka mikä harakka.

Harakka mikä harakka.

Granitin avajaisissa oli oliivipuu tarjouksessa kahdellakympillä. Parin oksan rimpula on jo saanut lehviä kivasti, mutta öljypuristamoa ei kannattane vielä pihalle pystyttää...

Granitin avajaisissa oli korkea mutta harva oliivipuu tarjouksessa kahdellakympillä. Parin oksan rimpula on vuodessa saanut lehviä kivasti, mutta öljypuristamoa ei kannattane vielä pihalle pystyttää… Ja Granitin teippien irrottamiseen menee ainakin kaksi vuotta…

Ruukkujen kanssa olen luovuttanut, en yritäkään sovittaa niitä yhteen millään muulla nimittäjällä, kuin sillä, että jokainen miellyttää silmääni.

Ruukkujen kanssa olen luovuttanut, en yritäkään sovittaa niitä yhteen millään muulla nimittäjällä, kuin sillä, että jokainen miellyttää silmääni jollain tavalla.

Auringonpaisteessa paras paikka on kuistin viileä lattia, auringossa olevan turkin osuudella kissa säätelee mukavuuttaan kooden desimaalin tarkkuudella.

Auringonpaisteessa paras paikka on kuistin viileä lattia, auringossa olevan turkin osuudella kissa säätelee mukavuuttaan kolmen desimaalin tarkkuudella.

Perennat siemenistä? Puutarhahulluutta valokuvin

Puiset kasvatuslaatikot ovat osoittautuneet erinomaisiksi. Liika vesi valuu ulos, toisaalta kosteus pysyy ja lämpö tasaantuu.

Puiset kasvatuslaatikot ovat osoittautuneet erinomaisiksi. Liika vesi valuu ulos, toisaalta kosteus pysyy ja lämpö tasaantuu. Vasemmanpuoleisessa omassa laatikossaan rohtosuopayrttiä, seuraavassa akileijasekoitusta ja pari pikkuruista pensaskärhön alkua alla sekä yksi laatikkoon eksynyt koristetupakka – siemenet hulahtivat kastellessa sekaisin, vaikka alun perin olivat omissa päädyissään. Tupakka lienee peruja uudelleenkäytetystä mullasta. Seuraavassa kaupanpäällisinä tullutta keltalehtistä tähkäkuusamaa.Tuntematon suuruus, mutta näyttää kuvissa kauniilta ja vaikuttaa kiinnostavalta. Oikealla taitaa olla jättikarhunputkea.

Kun pihaa on tuo parisentuhatta neliötä, niin löytyi ihan luontainen kannustin taimikasvatukseen. Lapsuudenkodissa kasvatettiin joka vuosi kesäkukkia, paninpa itsekin keväällä tulemaan mm. kiinanastereita, rastia (saattaa talvehtiakin) ja tietenkin ne tomaatit, jota ei kotiseudulla ilman kasvihuonetta kasvateltu.

Samalla tuli mieleen, että siemenestähän ne perennatkin lähtevät. Untuvikon innolla ottamaan asioista selvää – ja nyt on perennoiden siemenkasvatusinnostus huipussaan.

Ja miksi?

Perennojen siemenkasvatus ei ole kesäkukkien kasvatusta hankalampaa.
Siemenvalikoima – etenkin nettikauppojen kautta – on paljon laajempi, kuin taimivalikoima kaupoissa. Myös siemenvaihto harrastajien kanssa voisi olla hauskaa ja antoisaa lajikkeiden suhteen.
Perennat eivät ole ihan halpoja. Perusperennoiden hinnat puutarhoilla alkavat usein kolmen euron tietämiltä – mutta isoista taimista ja esim. kärhöistä saa helposti maksaa toista kymppiä kappale.

Keltalehtistä tähkäkuusamaa ja purppuraista pensaskärhöä (vihreämpi) koulittuna ruukkuihin.

Keltalehtistä tähkäkuusamaa ja purppuraista pensaskärhöä (vihreämpi) koulittuna ruukkuihin.


Miten

1) Osa perennansiemenistä itää hitaammin ja epätasaisemmin kuin kesäkukkien siemenet – osa saattaa myös tarvita kylmäkäsittelyä (talvi) itääkseen. Tämä ei ole kuitenkaan yleinen totuus. Omissa kokeiluissani esim. hopeahärkkiä ei kesäkukista erottanut itävyydessä ja taimien kasvunopeudessa. Ja jos tuo rasti ottaa ja talvehtii, niin myös siinä on äärimmäisen helppo tapaus kotikasvattajalle.

Kylmäkäsittelylle on jos jonkinlaista niksiä, yksi yleisimmistä lienee jääkaapissa pitäminen, kostean hiekan seassa. Pelkkä kylmyys ei riitä, kosteus on olennainen osatekijä itämisen käynnistämisessä.

Itse olen ratkaissut tämän asian niin, että kylvän kiinnostavat perennat saman tien itse tekemiini puisiin idätyslaatikoihin – ja annan niiden itää ulkosalla miellyttävässä puolivarjossa, samalla paikalla kasvatan ja karaisen myös ruukkutaimia, näin kastelu ja tarkkailu hoituu samalla kertaa taimille ja laatikoille. Jos kasvi tarvitsee pimeää itääkseen, peitän siemenet kevyellä multakerroksella ja lisään laatikkoon kasan kuivia vaahteranlehtiä. Helteillä peittelen laatikot harsolla, jos jaksan – tai siirtelen laatikoita varjoisampaan paikkaan. Yllättävän moni perenna on noussut ilman kylmäkäsittelyä – ja ne, jotka eivät nouse, saavat jäädä talvehtimaan puutarhaan laatikoissaan, puinen laatikko kestää sen mainiosti. Aikomus on kerätä kylmäkäsittelyyn jäävät laatikot vieriviereen ja peittää ne lehtikasalla. Saman tien kylväminen on itävyyden kannalta hyvä asia, siementen itävyys laskee säilytyksessä koko ajan.

Siemenpussien ohjeet kannattaa lukea tarkoin, mutta ohjeisiin voi aina suhtautua varovaisesti epäillen. Esim. pimeässä idätettäväksi pussin kyljessä mainittu kuukausimansikka alkoi itää vasta valoon päästyään. Englantilaisia ohjeita on sevellettava Suomen oloihin. Kylvöajankohta voi periaatteessa olla mikä tahansa – mutta kovin pikkuruiset eksoottisemmat taimet kannattaa olla valmis talvehdittamaan sisällä, jos kesäkylvöjä harrastaa. Keskustelupalstoja kun erehtyy lukemaan, niin ohjeita löytyy moneen suuntaan, ehkäpä mitään yhtä oikeaa tapaa ei edes ole!

Kokeilen myös perennoiden idättämistä suoraan toivotulle kasvupaikalle. Tähän liittyy toki omat haasteensa, maata pitää muistaa alueella kastella ja kastelun kanssa pitää olla varovainen, etteivät siemenet huuhtoudu toisaalle. Aluetta joutuu minusta tarkkailemaan enemmän kuin laatikoita ja siksi saattaa laatikkoidättäminen viedä voiton tässä puutarhassa. Laatikkoon voi myös laittaa rikkaruohovapaan mullan – toki tuuli tuo aina muutaman ei-toivotun siemenen laatikkoon, mutta valtaosa itäneistä on yleensä sitä, mitä laatikkoon on kylvettykin.

2) Vaikuttaa siltä, että keskimäärin perennantaimet ovat suhteellisen helppoja idettyään, mutta kasvavat varsin eri tahtiin. Annan niiden kasvattaa idätyslaatikossa sirkkalehtien jälkeen lehtiparin tai kaksi ja siirrän sitten ruukkuihin – tai jopa suoraan maahan kasvupaikalle. Vaihtelevan kasvunopeuden vuoksi en suinkaan käsittele idätyslaatikollista kerralla – vaan otan pienillä puutikuilla sopivan kokoiset taimet erilleen ja annan muiden jatkaa laatikossa kasvuaan. Huojentavaa on ollut esim. se, että tasainen kastelu ei tunnu olevan ihan niin tärkeää kuin kesäkukille, joiden pikkutaimet tuntuvat nuupahtavan heti tilaisuuden tullen. Toki puulaatikko kosteutta pidättävänä auttaa kastelu-urakkaa osaltaan, mutta en usko asian kokonaan tuosta johtuvan. Ehkä perennan luontoon kuuluu tietynlainen sitkeys, joka tulee esiin jo pienessä taimessa!

3) Talvettamisesta minulla ei tietenkään ole vielä kokemusta. Ulkona talvetettavat istutan maahan viimeistään syyskuussa (tai hautaan ruukut maahan). Sisätiloissakin kasvi pitäisi saada lepotilaan. Meillä se on helppoa, kun talossa on muutama lämmittämätön huone, joissa kuitenkin valoa riittää sen verran kuin tämän maan talvi tarjoaa.

4) Perennankasvattajan on hyvä muistaa, että osa perennoista ei todellakaan valmistu kukkivaan kuntoon heti seuraavalle kasvukaudelle. Esim. pioneita pitää kasvattaa vuosia ennen ensimmäistä kukintaa. Mutta tämä ei toisaalta pidä paikkaansa kaikkien perennoiden suhteen, myös nopeita tapauksia on – ja kaksi kasvukautta riittää jo monille aikuisen mittoihin pääsemiseksi!

Mistä

Kotimaiset perinneperennat ovat hyvin edustettuna Hyötykasviyhdistyksen kaupassa – ja ainakin Kukkiva niitty -nettikaupassa. Ulkomailla olen suunnannut ensisijaisesti britti-eBayhin – ja kiinnostavan valikoiman löysin myös Plant World -nettikaupasta. En ole ollut vielä kovin aktiivinen liittymään mihinkään harrastajapiireihin, mutta varmasti sekä Hyötykasviyhdistyksen paikallisyhdistykset, että paikalliset puutarhaseurat olisivat erinomaisia paikkoja ostaa tai vaihtaa vähän erikoisempiakin siemeniä. Ehkä vielä voitan erakkoluontoni…

Tämä voimakkaan vaaleanpunainen pioni kukkii edelleen sivukukinnoilla - ja tuoksuu huumaavan ruusuiselta.

Puutarhahulluus voidaan helposti jakaa osatekijöihin. Huvilan emännällä on tunnistettu toistaiseksi ainakin pionihulluus, keijunkukkahulluus, kärhöhulluus, akileijahulluus ja tomaattihulluus. Pionihulluuteen onneksi tuli helpotusta puutarhan vanhasta kasvillisuudesta, isolla kädellä ammennettuna. Tämä hurmaava, voimakkaan vaaleanpunainen pioni kukkii edelleen sivukukinnoilla – ja tuoksuu huumaavan ruusuiselta.

Pionien kodista taisi tulla tehtyä parikin tilausta. Nuppuja sain kasvatettua ensimmäisessä satsissa useampaankin, mutta vain yksi jaksoi lopulta kukkaan asti. Taitaa olla Mutabilis Plena - kukinto on massiivisen kokoinen kaikista suunnista, se näyttää suhteettomalta pikku taimen jatkeena! Kukinnon ylenpalttisuus ja kukinnan lyhyt aika tekevät pioneista vastustamattomia. Ja lehdetkin ovat kauniita.

Pionien kodista taisi tulla tehtyä parikin tilausta… Nuppuja sain kasvatettua ensimmäisen satsin taimiin useampaankin, mutta vain yksi jaksoi lopulta kukkaan asti. Kuvassa lienee Mutabilis Plena – kukinto on massiivisen kokoinen kaikista suunnista, se näyttää suhteettomalta pikku taimen jatkeena! Kukinnon ylenpalttisuus ja kukinnan lyhyt aika tekevät pioneista vastustamattomia – kukintaa odottaa kuin joulua :). Ja lehdetkin ovat kauniita.

Akileijat ovat myös vieneet puutarhurinoviisin sydämen. Black ja White Barlow juurakoista, pihalla ennestään violettia ja vaaleanpunaista korkeaa akileijaa siellä täällä. Siemenistä tulossa ties mitä. Tämä yksi kuva ei mitenkään voi avata tämän kasvin ihanuutta satunnaiselle selaajalle!

Akileijat ovat myös vieneet puutarhurinoviisin sydämen. Black ja White Barlow juurakoista, pihalla ennestään violettia ja vaaleanpunaista korkeaa akileijaa siellä täällä. Siemenistä tulossa kuka ties mitä – ja siinähän yksi akileijan viehätys piileekin, varioiva kukka risteytyy villisti kaikkien lajikkeiden kesken! Tämä yksi kuva ei mitenkään voi avata tämän kasvin ihanuutta satunnaiselle selaajalle!

Puutarhan ruukkuistutuksissa pitäydyin selkeissä yhden kasvin istutuksissa pääosin, muutamaan isompaan astiaan päätyi pari. Suosikki on ehkä tämä viiruhelpin (monivuotinen heinäkasvi, menee syksyllä maahan) ja amppeliharson yhdistelmä.

Ruukkuistutuksissa pitäydyin selkeissä yhden kasvin istutuksissa pääosin, muutamaan isompaan astiaan päätyi pari. Suosikki on ehkä tämä viiruhelpin (monivuotinen heinäkasvi, menee syksyllä maahan) ja amppeliharson yhdistelmä.

Keijunkukkiin ei ollut mitään kosketusta ennen Tahvosten taimitarhan ystävämyyntiä, sieltä lähti mukaan kaksi kauniisti kukkivaa Hans-yksilöä. Mutta keijunkukkien viehätys on oikeasti lehdissä. Tilasin Hollannista muutaman taimen sopuhintaan ihan uteliaisuuttani - ja sydänhäntässä taisi mennä...

Keijunkukkiin ei ollut mitään kosketusta ennen Tahvosten taimitarhan ystävämyyntiä, sieltä lähti mukaan kaksi kauniisti kukkivaa Hans-yksilöä. Mutta keijunkukkien viehätys on oikeasti lehdissä. Tilasin Hollannista muutaman taimen sopuhintaan ihan uteliaisuuttani – ja koko käsihän tässä taisi sitten mennä…

Keijunkukkien lehtivärit ovat häikäiseviä!

Lehtivärit ovat häikäiseviä!

Keijunkukkien kukinto on vaatimaton kooltaan, mutta graafisen kaunis ja monella lajikkeella se nousee yllättävän hyvin esiin pitkien kukintovarsien päähän. Sain nostettua keijunkukka Hansin arvoiselleen paikalle, siro kukinta nousee juuri ja juuri aurinkoon oleskelualueen varjoisasta katveesta.

Keijunkukkien kukinto on vaatimaton kooltaan, mutta graafisen kaunis ja monella lajikkeella se nousee yllättävän hyvin esiin pitkien kukintovarsien päähän. Sain nostettua keijunkukka Hansin arvoiselleen paikalle, siro kukinta nousee juuri ja juuri aurinkoon oleskelualueen varjoisasta katveesta. Niiden edessä on koko keijuarmeija, katsotaan, kuka selviää talvesta.

Oikeasti tuoreet istutukset näyttävät vielä tältä :(

Puutarhan yleisesittely valokuvin ei vielä oikein innosta. Tuoreet istutukset näyttävät tältä :( – ja kestää toki aikansa, ennen kuin kasvit valtaavat alansa. Loppukesästä päästään kuitenkin varmasti vähän laajempiinkin kuvakulmiin!

Vaatimaton, mutta hurmaava maahumala tulee saamaan tässä puutarhassa paljon pintaa istutusten vaihtumakohdissa ja reunuksissa. Ihastuttavan tuoksuiset ja terveet lehdet valtaavat maanpintaa pikavauhdilla - kuitenkin helppo nyhtää pois niiltä alueita, joihin humalaa ei kaipaa.

Vaatimaton, mutta hurmaava maahumala tulee saamaan tässä puutarhassa paljon pintaa istutusten vaihtumakohdissa ja reunuksissa. Ihastuttavan tuoksuiset ja terveet lehdet valtaavat maanpintaa pikavauhdilla – kasvi on kuitenkin helppo nyhtää pois niiltä alueita, joihin humalaa ei kaipaa. Ruukkuistutuksissa rönsyt valuvat upeasti istutusastian reunojen yli.

Palataan vielä tulppaaneihin. Viimeinen kukkija oli "musta" yön kuningatar. Todellakin kasvattamisen arvoinen! Pitkät, uljaat varret pysyivät tanakasti pystyssä ja kukinta kesti pitkään! Tämän taustalle pitää saada jotain hopeista lehteä, jotta upea kukka nousee esille parhaalla mahdollisella tavalla

Palataan vielä tulppaaneihin kertaalleen. Viimeinen kukkija oli ”musta” yön kuningatar. Todellakin kasvattamisen arvoinen! Pitkät, uljaat varret pysyivät tanakasti pystyssä ja kukinta kesti pitkään! Kukka avautuu selkeästi päiväsaikaan ja menee suppuun yöksi Tämän taustalle pitää saada jotain vaaleaa, jotta upea kukka nousee esille parhaalla mahdollisella tavalla

Kissat nautiskelevat puutarhatunnelmasta lasikuistilla. Kesän valo ja tuoksut tulevat lähelle.

Kissat nautiskelevat puutarhatunnelmasta lasikuistilla. Kesän valo ja tuoksut tulevat lähelle.

Puhumattakaan lämmöstä!

Puhumattakaan lämmöstä!

Ja tunteiden lämpö vaan säilyy näiden kaverusten välillä!

Ja tunteiden lämpö vaan säilyy näiden kaverusten välillä!

Tulppaanien ja omenankukkien aika

Ihastuttavat Hollannin tuliaiset. "Mustat" tulppaanit avautuivat viimeisenä ja kukkivat edelleen raikkaan näköisesti.

Ihastuttavat Hollannin tuliaiset. ”Mustat” tulppaanit avautuivat viimeisenä ja kukkivat edelleen raikkaan näköisesti.

Huh, ei ole blogin pitäminen hyytynyt, onpa vaan pihahommien kanssa pitänyt kiirettä. Neljä kuuden ja puolensadan kilon suursäkkiä multaa, samankokoiset kaksi säkkiä täynnä hiekkaa, kaksi säkkiä mukulakiviä, lava liuskekiviä ja kasa lehtikuusilautaa = kaikkien aikojen pihakuntosali. Kolme säkkiä multaa on nyt roudattu itse tehtyyn istutuslaatikkoon ja viimeinen hupenee kovaa vauhtia sekalaisiin istutuksiin. Liuskekivillä päällystettävä patio alkaa hahmottua. Taistelu muutamaa villiintynyttä vuohenputkipöheikköä vastaan on aloitettu. Kasveja on istutettu kymmenittäin ja omia taimia on vaalittu istutettavaksi asti ehkä jokunen sata. Ruohoturpeita on siirrelty kerrospenkkiin. Kokonaan puutarhablogiksi tämä ei ole muuttumassa, mutta on se nyt vaan todettava, että tällä hetkellä ei sisällä tapahdu kertakaikkiaan mitään mielenkiintoista! Tänäkin iltana sisällä pitää lähinnä äkkiä viilennyt sää.

Piha on toki edelleen aivan vaiheessa – mutta hyötymaalle on kylvetty kasvikset, kaalin idätyslaatikko puskee vihreää ja tulppaanit ovat olleet viime viikkoina kauneimmassa kukassa. Päärynäpuun taimi kukki liikuttavasti yhdellä kukkatertulla, omenankukat avautuvat – ja kirsikoissa on muutamia kukkia, kuulemma ensimmäistä kertaa. Ison perennapenkin tulppaanikasvusto oli punakeltainen. Saunan vierellä kasvaa pinkkiä ja keltaista – ja upeaa punaisen, valkoisen ja herkän keltaisen marmoroimaa kukkaa. Viime syksyn Hollannin matkalta ostimme muutaman pussin tulppaanisipuleita – olihan paras istutusaikakin – ja kiireessä istutuspaikaksi valikoitui etupihan kääpiömantelipensaan juuri. Ja millainen paikka se olikaan! Pienen mantelipuun herkkä kukinta ja vankat graafiset tulppaanit valkoisen, purppuran ja pinkin sävyissä sopivat täydellisesti yhteen! Viimeisenä avautuvat ”mustat tulppaanit”, joiden sävy on itse asiassa tummista tumminta purppuraa.

Miksi meillä Suomessa ei vietetä omenankukkien juhlaa? Kukkivat omenapuut ovat henkeäsalpaavan kaunis näky. Pelkästään niiden katselu ajoi viime viikon aikana helposti kaiken muun viihteen ohi. Hyvänä kakkosena viihteen saralla tulee omien tomaatintaimien vaaliminen. Luumutomaatin taimet ovat kasvaneet todella hyvin ja tottuneet jo ulkoilmaan. Näiden lisäksi minulla oli kokeilutarjotin, jossa idätin kuutta tai seitsemää eri lajiketta. Nämä tuli kylvettyä aika myöhään, mutta ajatus onkin nyt kirjata ylös kasvatuskokemuksia ja miettiä omia suosikeita tuleville vuosille. Lagman’s luomun kaksi tomaattia puskevat jo raakileita – eli sato lienee taattu, vaikka ensikertalainen omissa viljelyissä epäonnistuisikin.

Vielä vähän inhorealismia joukkoon – patio näyttää toistaiseksi kuvan mukaiselta, etualan tiilikasa on entinen ”ghettogrilli” (aikaisemman omistajan sanoin), joka pitäisi muurata edustavampaan asuun – eikä pionipenkilläkään vielä elvistellä. Jos nuo ruohoturpeet tuosta ympäriltä edes saisi roudattua siihen kerrospenkkiin…

Sain muuten blogihaasteen jo ajat sitten ihanalta Viljalta Muotoseikasta – onneksi tämä on melko helppo! Yritän kotona edetä asioiden kanssa vahvasti tunteella ja intuitiolla, työelämässä saa ratkaisuja perustella ja rationalisoida riittävästi. Siksi vastaaminen kysymyksiin ei ole välttämättä helppoa!

Mitä tekisit kotisi suhteen nyt toisin, ja voisiko asian vielä muuttaa?

Ensiksi mietin, että ollaan asuttu tässä sen verran lyhyen aikaa, ettei varsinaisia harha-askelia ole tullut tehtyä. Ja tavallaan toki näin! Mutta nyt jälkikäteen ajatellen olisin kyllä mieluusti ollut talviviikonloppuina vähän ahkerampi sisäremontin kanssa. Käyttökuntoinen ateljeetila olisi ollut mukava apu nyt keväänkin puuhissa – eikä tuo kuunnostus olisi todellakaan ollut mikään mahdoton ponnistus. Ei voi muuttaa :( – mutta seuraavan harmaan viikonlopun, joka on vailla puutarhan tulipalokiireitä, voisi käyttää ahkeroiden yläkerrassa.

Näiden kavereiden yhteensopivuutta en oikein saanut tallennettua valokuvaan.  No, ensi keväänä uusi yritys!

Näiden kaverusten mieltähivelevää yhteensopivuutta en oikein saanut tallennettua valokuvaan. No, ensi keväänä uusi yritys! Kääpiömanteli on kerrassaan rakastettavan herkkä kukkiessaan.

Saunan vierustan pinkeissä tulppaaneissa ja Hollannin valkoisissa terälehdet kaartuvat koristeellisesti ulospäin.

Saunan vierustan pinkeissä tulppaaneissa ja Hollannin valkoisissa terälehdet kaartuvat koristeellisesti ulospäin.

Kirkkaita värejä isossa perennapenkissä.

Kirkkaita värejä ja korkeita varsia isossa perennapenkissä. Jos joku näkee kuvassa jonkun vuohenputken lehdykän, niin kyseessä ei välttämättä ole näköharha…

Omenankukkia oli kuin kylpyvaahtoa.

Omenankukkia oli kuin kylpyvaahtoa painepesurilla täytetyssä ammeessa.

Tomaatintaimet ovat viihtyneet samalla paahteisella seinustalla muutaman omenapuun kanssa.

Tomaatintaimet ovat viihtyneet samalla paahteisella seinustalla muutaman omenapuun kanssa.

Ghettogrilli palasina ja lihaksikkaan palapelinystävän patio.

Ghettogrilli palasina ja riskimmänpuoleisen palapelinystävän patio.

Voihan pioni!

Voihan pioni!

Heräävä puutarha

pepi

valkovuokko

mukulaleinikki

Ihmiseläimen ehkä tärkein kilpailutekijä suhteessa muihin lajeihin taitaa olla monipuolinen kyky oman elinympäristön muokkaamiseen. Alan vähitellen olla sitä mieltä, että ihmiseläimellä on tähän myös vahva sisäsyntyinen tarve. Irrotettuna muokkaamisen pakosta – ja mahdollisuuksista – elämästä katoaa ulottuvuuksia. Niin on toki mahdollista elää ja varmasti monella tavalla tyydyttävääkin ja ennen kaikkea helppoa; mutta kun omaa kykyään ajatella yli huomispäivän ja omaa rajallista olemassaoloaan saa käyttää suoraan asioihin vaikuttamiseen, tulee elämästä astetta… …tyydyttävämpää.

Meillä on talo, jonka rakenteita on mahdollista ymmärtää ja muokata. Meillä on parituhatta neliötä maata, jota voi lempeästi ohjata haluamaansa suuntaan. Ainakin toistaiseksi nämä hassut ja monelle niin itsestäänselvät asiat ovat onnistuneet tuomaan huvilan emännän elämään aivan mahtavasti sakeutta ja maukkaita sattumia.

Voi toki olla, että tämä on vaan alkuinnostusta. Mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että on mainio ajatus opetella osin omavaraiseksi ruoantuotannossa. Haluan puutarhasta kauniin – ja hyödyllisen. Maaseutukaupunkitonttia ei pakoteta siihen. Opetellaan hiljalleen, mikä tänne sopii ja pyritään ensisijaisesti tukemaan pienen alueen omaa ravinnekiertoa massiivisen lannoituksen ja maanmuokkauksen sijaan. Pieni erä puutarhamultaa on tulossa kohopenkkeihin, sillä tontilla ei oikein ole mistä ottaa, lisäksi tulee rakentamiseen ja maanparannukseen hiekkaa – ja vähän kiviä pysyviin rakenteisiin.

Puutarha heräilee. Vanhojen omenapuiden seuraksi istutin kaksi päärynää, ja pikkuinen Pepi pukkaa jo ensimmäisiä kukkiaan! Valkovuokot ovat ikisuosikkini – ja ne viihtyvät mainiosti ihanien naapurien (kiitos oksasilppurilainasta!) ja meidän tontin välisen pensasaidan juuressa. Perennapenkin toista laitaa kirjoo keltavuokko, tulppaanit oikovat lehtiään ja kukkavanojaan – ja penkin toinen laita on keltaisenaan mukulaleinikistä, jota kai rikkaruohonakin jossain pidetään. Se katoaa oikeastaan kokonaan kevään kasvupyrähdyksen ja kukinnan jälkeen.

Puutarhan suunnittelu paperilla ei anna minulle oikein mitään. Minun on tuijotettava näkymiä ja kuljettava luonnolliselta tuntuvia reittejä uudelleen ja uudelleen. Puutarha on kolmiulotteinen – ei vaan neliulotteinen, se muuttuu kiihkeästi ajassa. Kulkureitit rajaavat lohkoja – lohkoja voi suunnitella ymmärryksen kokoisissa paloissa ja suhteuttaa toisiinsa.

Hassuin juttu tontilla oli minun mielestäni kaupunginsuuntaisen kävelypolun täydellinen puuttuminen. Ehkä aitaratkaisut suunnitelleet asukkaat olivat liikkuneet vain autolla? Yksi ensimmäisistä töistä olikin reunimmaisen aitapalan poisto – ja nyt kun pihaan tuli pieni lava liuskekiviä on polun linjakin hahmoteltu. Polusta vasemmalle jää suojavyöhyke, pensasta ja pikkupuuta, joiden tehtävänä on eristää pihaa paremmin kadulta. Onneksi edellinen pariskunta oli ehtinyt jo istuttaa tälle kentälle muutaman syreenin ja hevoskastanjan. Täydensimme istutusta paljasjuurisilla perussyreenintaimilla – ja kahdella mustaseljalla. Alueelle tulee pieni ”metsä” – nyt hillitsen nurmikasvien kasvua puiden ympärillä lehtikatteella ja oksista tulevalla hakkeella ja kokonaisuus näyttää lähinnä myyrien maailmannäyttelyltä. Vähitellen jaan sinne vuokkoja, mukulaleinikkiä – ja varmasti muitakin myöhemmin kesällä syreenien varjossa viihtyviä lajeja. Polku jakaa nyt munuaisenmuotoisen upean perennapenkin kahteen osaan. Laajensin penkin jo viuhkan muotoon, näkymä talolta tontin kulmalle ikäänkuin avautuu viuhkan suuntaan – ja talon viereen jää kaunis kaareva ruohokäytävä. Kuvia tulossa myöhemmin, kunhan kasvit pääsevät paremmin vauhtiin.

Polun viereen jää vielä kaistale vähän matalammille kasveille. Jaloangervoja? Isoja puskia samanvärisiä kasvustoja. Polun oikea puoli jää nurmikentäksi – se on tarpeen siksi, että saunan taakse jäävä hyötypuutarha saa tarpeeksi valoa tulevaisuudessakin. Muutama nuori hedelmäpuu on kentän perällä.

Vanhan verkkoaidan eteen on jo kaivettu istutusoja tulevaa kuusiaitaa varten. Sen korkeus määräytyy siten, että viereisen puiston upeat syyshortensiat näkyvät vielä meidänkin pihaan!

kivipolku2

kivipolku1