Syksyn värinen pasta

Posted on

Syksyn värinen pasta

Pasta on nopeaa ja helppoa arkiruokaa. Tämäkin syntyy lähes samassa ajassa kun keität tuorepastan!

Keväällä rakensimme huvilan puutarhaan kerrospenkin, johon oli tarkoitus kasvattaa kolmen sisaren kasvimaa. Toisin kuitenkin kävi. Ahne naakkaparvi nokki parempiin suihin maissintaimet ja pavuntaimet, ainoastaan pari talvikurpitsaa, jättikurpitsa ja kikherneet jäivät rauhaan. Onneksi talvikurpitsa säilyi, tuli valittua mukava lajike kokeiluun. Uchiki Kuri -talvikurpitsa osoittautui melko nopeaksi ja se tuottaa kätevän kokoisia, vähän omenaa isompia, kauniin oransseja ja maukkaita kurpitsoja. Pikkuinen sato saadaan siitäkin huolimatta, että taimet olivat naakkojen mellastuksen jäljiltä heikossa kunnossa.

Kurpitsapastaan riittää yksi  Uchiki Kuri -kurpitsa – jos käytät muita lajikkeita, niin kahden hengen annokseen tarvitaan n. 2,5 dl talvikurpitsakuutioita. Pasta on täyteläinen ja kuitenkin raikas – ja kaupan valmisraviolit kelpasivat tähän mainiosti! Kurpitsan makua ei kannata peittää yrteillä, pieni määrä salviaa ja persiljaa riittää. Muskottipähkinä on tuttu kurpitsan kaveri, ainakin leivonnaisista ja makeista – mutta se lämmittää myös suolaisen kurpitsaruoan täyteläiseksi.

Huvilan kurpitsapasta kahdelle

Pakkaus juustotäytteisiä ravioleita (tuorepasta).

Kastike:
2 isoa valkosipulinkynttä
Nokare voita
1 Uchiki Kuri -talvikurpitsa tai n. 2,5 dl talvikurpitsakuutioita
1 dl kana- tai kasvislientä
Teelusikallisen kärjellinen muskottipähkinää
Pari, kolme salvianlehteä
Muutama lehti sileälehtistä persiljaa
n. 1,5 dl parmesaaniraastetta
Mustapippuria myllystä
Suolaa

Kuori valkosipulinkynnet, kuori kurpitsa, poista siemenet ja pilko paloiksi. Kuullota valkosipulin kynnet ja kurpitsakuutiot voissa. Lisää kanaliemi ja anna kiehahtaa. Soseuta seos ja jätä se pienelle lämmölle hiljalleen pulpahtelemaan.

Pane pastavesi tulelle, hakkaa odotellessa yrtit ja raasta juusto. Keitä pastaa paketin ilmoittama aika, mieluusti hieman vähemmän, sillä pasta kypsyy vielä hetken kastikkeessa. Mausta pastan kypsyessä sose mustapippurilla ja muskottipähkinällä, tarkista suola ja lisää tarvittaessa.

Valuta pasta ja kaada raviolit kastikekattilaan. Kaada päälle yrttisilppu ja juustoraaste. Kääntele, kunnes juustoraaste on sulanut ja yrtit sekoittuneet tasaisesti. Jaa annoksiksi ja jauha vielä pippuria annosten päälle.

Kurpitsat ja yrtit omasta puutarhasta.

Hanat kuntoon

Posted on

Hanat kuntoon

On oikeastaan aika voimauttavaa omistaa talo. Kun asiat eivät toimi kunnolla, voi tarttua työkalupakkiin ja hoitaa hommat kuntoon. Suihku lakkasi toimimasta. Tärisevät vanhat pesualtaan hanat oli puhdistettu ja säädetty jo kerran aikaisemminkin. Eipä siis ollut isoja estoja hanan irrottamiseen ja tutkimiseen.

Hanan irrottamiseen ei ihmeellisiä työkaluja tarvita. Lyhytvartisella talttapääruuvimeisselillä pääsee käsiksi hankalaankin paikkaan sijoitettuihin sulkuventtiileihin.

Hanan huollon for dummies -versio menee näin. Etsi ensiksi hanan sulkuventtiilit. Ne sijaitsevat yleensä lähellä hanaa, allashanassa altaan alla, suihkuhanan sulut voivat olla suojan takana piilossa tai ne voivat puuttuakin. Sulkuventtiili löytyy sekä kylmä- että lämminvesiputkesta – ja se on usein ruuvimeisselillä käännettävää mallia. Kun ura on putken suuntaisesti, linja on auki, poikittain putken suuntaa vasten, linja on kiinni. Kun olet sulkenut vedentulon, avaa vielä hana niin näet, että vesi on varmasti poikki. Tee-se-itse -henkilön noloja tilanteita kannattaa aina välttää.

Jos hanakohtaisia sulkuja ei ole, sulje vedentulo kokonaan puhdistusten ja korjausten ajaksi. Vedentulon sulkuventtiili on sijoitettu yleensä vesimittarin lähistölle, ”talon puolelle”.

Eri hanat aukeavat tietysti eri tavalla. Vanhoissa ja vanhan mallisissa hanoissa on usein mutterin muotoisia kuusikulmaisia osia, joista heti arvaa avauskohdan olevan tässä. Uusissa hanoissa avausmekanismi voi olla piilotetumpi – hanassa voi olla syvennykset, joihin voi tarttua pihdeillä tai hanasta irrotetaan suojaosa ennen kuin siihen pääsee pihdeillä tai avaimella käsiksi. Viisas hankkii tarvittavat varaosat ennakkoon. Hyvällä onnella hanan tuotetiedot on talletettu talon leikekirjaan. Hanan mallin voi selvittää ja valmistajan sekä mallitietojen avulla osia voi selvittää netistä – tai antaa asiantuntevan liikkeen etsiä sopivat osat. Meillä käsienpesualtaan allashanat ovat oikeasti vanhaa mallia – ja niissä tiivisteiden koko selvisi helpoimmin katsomalla. Vipuhanoissa voi usein vaihtaa myös koko säätöosan vivun alta. Jos hanan vipu liikkuu huonosti eikä avaudu tai mene kiinni kunnolla, niin todennäköisesti säätöosan vaihto auttaa.

Kun avaat kromattua tai muuten päällystettyä hanaa, käytä pihtien ja hanan välissä suojaa. Sienimäinen puhdistusliina kosteana on tähän käyttöön hyvä, se on mukavan joustava ja antaa tartuntaa – ja suojaa samalla riittävästi pinnoitetta kolhuilta. Avaamiseen käy iso jakoavain tai putkipihdit.

Etikkavesi tekee työtään hanan sisällä ja päällä.

Irrotetun hanan voi myös puhdistaa. Puhdistukseen sopii hyvin väkiviinaetikka, sillä lähtee myös hanan kromatusta pinnasta kaikki kalkkisaostumat. Voit upottaa hanan etikkaveteen (1:2-3) tai isomman hanan voi tulpata esim. viinipullon korkilla, tukea sopivaan asentoon ja täyttää viinietikalla tai viinietikkavedellä. Hanan päälle voi kietoa viinietikalla kosteutetun rievun liuottamaan saostumia. Anna liota puolesta tunnista reiluun tuntiin. Jos tiivisteet näyttävät hyväkuntoisilta, kannattaa niistäkin liottaa saostumat etikkavedessä.

Kun asennat hanan takaisin, älä kiristä osia änkyräkireäksi, vaan sopivasti niin, että tunnet tiivisteiden antaman vasteen. Tiiviste kestää pidempään, kun sitä ei murjota mekaanisesti liian tiukalle. Jos olet liottanut hanasta saostumia, älä vielä asenna hanan suutinverkkoa paikoilleen. Kun avaat vedensulkuventtiilin tai linjaventtiilit, tarkkaile samalla hanaa – tai pyydä apuri mukaan katsomaan tilannetta. Tässä vaiheessa on ikävä aiheuttaa vesivahinkoja huonosti kiinnitettyjen osien takia!

Avaa nyt hana isolle virtaukselle ja ällistele irtoavan karstan määrää. Kun vesi on kirkasta, sulje hana, kierrä suutinverkko paikoilleen ja ihastele, kuinka mukavasti vivut ja ruuvattavat osat toimivatkaan puhdistuksen jälkeen. 

Työhuoneen uusi lattia on vanha

Posted on

Työhuoneen uusi lattia on vanha

Suopakuurauksella lattia lähti ihmeen puhtaaksi. Toki pinnassa on maalitahraa ja jotain muutakin pientä, mutta yli satavuotiaaksi pintaa on äkkiseltään vaikea uskoa.

On varmaan monen mielestä sulaa hulluutta hankkia toistasataa vuotta vanhaa puutavaraa lattiaksi. Mutta työhuoneen kanssa päädyimme kuitenkin tähän. Vanhat lattialaudat kuljetuksineen tulivat ehkä karvan verran edullisemmiksi, kuin perusmallin mäntyinen lattialauta metritavarana. Vastineeksi työtä on enemmän kuin uutta materiaalia työstäessä. 

Laudat olivat ennen kuurausta melko likaisia. Huone on lähes neliö, 366 x 357 cm – ja näiden lankkujen kunnioitusta herättävästä leveydestä ja paksuudesta ei kuvasta oikein saa käsitystä.

Koska kyseessä on vanha lattia ja laudat oli purkaessa siististi numeroitu, sovittelu ei tuottane isompia ongelmia. Ylimäärää oli sen verran, että saatoin vähän valikoida käyttöön tulevaa osuutta. Kokosin tulevan lattian pihasoralle, sain tehtyä valinnat ja mietittyä yksityiskohdat. Lautojen pituus ei huoneeseen aivan riitä, mutta lattian reunaan riittää yksi rinkilauta kummallekin puolelle täyttämään vajauksen – samalla saan niistettyä lautojen huonokuntoisemmasta, juminsyömästä päästä muutaman sentin.

Kasa eri-ikäistä naulaa. Lankanaulat olivat lähes poikkiruostuneita ja todella vaikeita poistaa. 

Ennen asettelua harjasin laudoista enimmät pölyt, hämähäkinseitit ja hiirenkakat. Kiskoin lankuista myös muutaman naulan. Lattian päällä oli ollut pahvi/huopa ja linoleumi – ja vaikka naulatkin tietysti jälkiä tekevät, niin ehkä parempi näin, kuin liimaten. Aikaa meni sen verran, että varsinainen puhdistus jäi seuraavaan päivään.

Lattian vaalea väri saattaa ihmetyttää. Väri syntyy puulattiaan suopakuuraamalla – kylmää vettä, pellavaöljysuopaa ja harjanheilutusta hartiavoimin. Kuuraus tietysti puhdistaa, mutta lisäksi rasvainen suopa muodostaa pintaan vähitellen kovan suojakerroksen ja antaa puulle kauniin harmahtavan vaalean sävyn.

Elättelen vähän toivoa, että voisin pitää lattiassa tämän käsittelyn. Ikävä kyllä yksittäisten lankkujen pinnat ovat aika huonossa kunnossa – nauloja on irroteltu väkivalloin eikä varmaan maton alla hautuminen ole tehnyt puulle kovin hyvää, osa laudoista on todella säleisiä ja tikkuisia. Pieniä puukorjauksia tarvittaisiin siellä täällä. Suopakuurattavaa lattiaa ei oikein voi hioa, hiominen tekee puun pinnasta ”nukkaisen” – se tietysti edistää esim. maalin tai lakan tarttumista, mutta hiotun pinnan pehmeys ei sovi yhteen suopakuurauksen kanssa. Jos taas höylään lankkuun uuden pinnan, menetän kauniisti kuluneen yleisilmeen. Vaikka vanhan kuurauksen peruja onkin lattian kaunis väri, ei pintakäsittelyn antamasta kovuudesta ja kulutuksenkestosta ole oikein mitään jäljellä. Kuurauksen toistaminen useita kertoja voisi vähän auttaa, mutta en tiedä, pääseekö näin kärsineen pinnan kanssa mihinkään järkevään tulokseen. Pintaa voisi varovasti siistiä puhdistushöylällä ja miettiä asiaa vielä kertaalleen. Puhdistushöylälle olisi ollut käyttöä myös lankkujen sivuilla likakerrosten irrottajana, ne tuntuivat lähes kivettyneiltä ja sikli kuritti vanhaa lankkua vähän liian kovakouraisesti. Se menee siis joka tapauksessa ostoslistalle.

Jos päädyn maalaamaan lattian, voin hioa lattian kauttaaltaan käsin ja huonokuntoisista kohdista vähän enemmänkin. Kitillä saa isompia aukkoja umpeen. Ja alakerran lattioista tulee tietysti näin myös yhtenäisemmät – vaikka en olisi pannut pahakseni sitäkään, että tämä lattia olisi eronnut muista paitsi iältään, myös pintakäsittelyltään. Lopullista päätöstä en ole vielä tehnyt. Ja onneksi on vielä aikaa miettiä, en ihan hetsiltään pääse asennustöihin. Kuivuneet laudat kannetaan toki sisälle suojaan.

Leikkokukat

Posted on

Leikkokukat

Kukkien leikkaaminen sisään koristeiksi on ollut toistaiseksi varsin harvinainen harrastus huvilalla, mutta alan kyllä lämmetä asialle kovasti. Ihaninta oman puutarhan leikkokukissa on se, että ne voi käsitellä ja asetella juuri kuten haluaa.

Jos vaikka nyt sattuu tykkäämään esimerkiksi ruiskaunokeista – ja mieluusti sillä tavalla elähtäneinä, että kukkavarressa on niin kukkaa, nuppua kuin jo poiskuihtuvaa, niin kukaan ei ole avuliaasti poistellut niitä viimeksi mainittuja. Asetelmatkin voivat olla juuri sellaisia kun sattuu huvittamaan. Täysin kontrollissa ei sentään oman puutarhan omistajakaan ole. Piti tulla tummanvioletteja ja valkoisen/violetinkirjavia kaunokeita uuteen kesäkukkapenkkiin – no, tummia on muutama hassu kukkavarsi, samoin valkoisia – ja loput ihan tavallisen sinisiä. Onneksi emäntä ei ole perfektionisti!

Ruiskaunokissa minusta ihanaa on sen varsien rento villiys. Katkomalla kukkavarret lyhyeksi menettää kasvista tämän luonteenpiirteen, joka saa minut ajattelemaan auringonpaahdetta, heinän tuoksua ja suolalta maistuvia huulia.

Olisi myös ihanaa asetella kukkasia kotona vapaasti sinne tänne, pikkupöytä tai jakkara on helppo nostaa minne vaan tilapäiseksi korokkeeksi. Kissojen takia tämä on tosin sen verran vaarallista, että harrastan tätä vain kuvausmielessä.

Uusi sohva on jo kissaeläinten suosiossa. Annan olohuoneen taas asettua uuteen tasapainoon. Isoa ketjureaktiota sohva tuskin käynnistää, mutta tekstiilit sohvalla ovat vaihtuneet jo useamman kerran – ja maalausprojekti tuntuu taas entistä houkuttelevammalta.

Jaa kavereiden kaa:

Tyynykavalkadi

Posted on

Tyynykavalkadi

Huvilan olohuoneessa on uusittu sohva – ja nyt mietiskelen pientä päivitystä tekstiileihin. Minua on alkanut kovasti viehättää vihreän eri sävyjen epävireinenkin yhdistely. Mukaan pitäisi saada tietenkin vähän myös mustaa ja valkoista. Erilaisia tekstuureja. Kitchiä. Jo kaapissa olevat tekstiilit ovat alkaneet vierailla sohvalla. Viherkasvi kirjahyllyn päällä vaihtui. Seinät voisi viimeinkin viimeistellä. Mitäköhän tästäkin tulee? Kunnon olohuonepostaus pitkästä aikaa?

Sohvalla oleva samettityyny ja kirjailtu kukallinen tyyny Habitatista. Tokyo-tyyny on Designers Guildin – ja lehvät Society9.

Jaa kavereiden kaa:

Kevät puutarhassa

Posted on

Kevät puutarhassa

Kuvittelin, että tänä keväänä pääsisin uuden rakentamisen sijaan ylläpitotehtäviin, mutta mitä vielä. Tähän mennessä on tullut rakenneltua uusia kasvulavoja, muuripengertä aidan viereen, vesiaihetta, uusia penkkejä, tuulensuojia ja ties mitä. Mutta onneksi kevättä ehtii ihailemaan, vaikka puuhaa riittää!

Suloinen kääpiömanteli availee jo nuppujaan, pian sillä on vaaleanpunainen huntu.
Tulppaaneja on pihassa satamäärin, mutta lisää tulee. Tässä kaunottaria ensimmäisen Raaseporin syksyn Hollannin-matkalta.
Varjohiippa on uusi ihastukseni, sen kasvutapa on herkkyydessään vailla vertaa. Näitä istuttelen ”metsäpuutarhaan” saunan vierelle.
Miehen rakentama muuripenkere on kaunis tausta kasveille jo nyt puolivalmiina. Toivottavasti pengerpenkkiin istutetut salkoruusut jaksavat komeiksi kesän aikana! Muurin eteen jäävä syreenimetsikkö on vielä työn alla – ja muutenkin kasvunsa alkuvaiheessa. Isompana se blokkaa tien melua ja tarjoaa näkösuojaa – sekä toivottavasti pienen syreenimajan.
Varjopikarililja. Olen rakastunut. Taustalla keltavuokkoja, jotka ovat innostuneet leviämään paraatipenkissä.
Särkynyt sydän, pidän erityisesti näistä yksivärisistä – ja ihmeen kaupalla pihassa olikin juuri sellainen.
Pihan rodot vaikuttavat kukkivan hyvin eri aikaan. Valkoiset availevat jo kukkiaan ja Vienokin varovasti jo oikoo terälehtiä. Muilla taitaa kestää vielä hetken aikaa.
Nyt pihan tulppaanivärityksessä pääroolissa on valkoinen ja persikka – ensi syksynä sekoitetaan joukkoon valko-pinkkiä, lisää raikkaita punaisia ja voimakasta violettia.
Pepi-päärynä on hedelmäpuiden ensimmäinen kukkija. Pikkuinen puu on täynnään kukkia!
Kerrottuja tulppaaneja ei toistaiseksi ole muita kuin tämä vadelmajäätelöjälkiruoka – Dream Touch.
Vehreää on jo – mutta vielä vihertyy!
Huvilan vesiaihe on vaatimaton ”lammikoton putous”. Solina on kuitenkin tärkeä tunnelmatekijä. Aiheen ympäristö on vielä karkean näköinen, pionipenkin kasvu täyteen loistoon kestää useamman vuoden – ja taustan pensasaluekin on vielä kasvun alkuvaiheessa. Sinne suunnittelen tosin maanpeitekasvien lisäämistä vielä tänä kesänä – palataan asiaan!
Tulppaaneja ja mantelipensasta, taustalla viiniköynnösten tuulensuoja/lämmönkerääjä.
Isosta penkistä siirtyvät keltaiset tulppaanit tuijien viereen penkkiin, jossa keltainen on pääväri. Siellä ei oikein vielä olekaan kevätkukkijoita. Ja tähän penkkiin saadaan lisää loistavia punaisen, pinkin ja purppuran sävyjä – valkoisella kevennettynä!

The more successful the villain, the more successful the picture

Posted on

The more successful
the villain, the more
successful the picture

Huvilan seinille on alkanut vähitellen hiipiä taidetta. Ja mikäs siinä. Meillähän on tarjolla mahtavia palveluita taiteesta kiinnostuneelle. Ensimmäiset hankinnat on tuullut tehtyä Taidelainaamon kautta – ja lainaamoa voi lämpimästi suositella! Valikoima on valtava, uusia tuttavuuksia tulee valikoimaan koko ajan, nettisivuilla voi maistella mukavasti valikoimaa ja kerätä talteen mieleisiä töitä – lisäksi palvelu on erinomaista.

Alfred-setä päätyi huvillalle kuitenkin toista reittiä. Tammisaaressa pitää kortteeria viehättävä galleria/työtila Piphyllan – ja sen vaihtuvissa näyttelyissä on nähty paikallisia ja lähiseudun taiteilijoita nuoresta polvesta veteraaneihin. Heikki Sivonen debytoi galleriassa joulukuusta tammikuulle. Ihan ensimmäisenä en olisi ajatellut huvilalle muotokuvia – mutta Sivosen töitä on kyllä helppo lähestyä.

Alfie etsii meillä vielä lopullista sijoituspaikkaa, tällä hetkellä muotokuva tasapainottaa ruokasalin päätynäkymää ikkunan vieressä. Työ on riittävän iso ja väreiltään poikkeava jopa tämän visuaalisesti hallitsevan tapetin päälle. Nautin tällä hetkellä siitä, miten työssä kohtaa huoneen värimaailma – ja olen suuresti huvittunut siitä, kuinka Alfie-setä kurkkailee puolittain ylenkatsoen, puolittain uteliaasti ateriointiamme.

I’m full of fears and I do my best to avoid difficulties and any kind of complications.
I like everything around me to be clear as crystal and completely calm.
Alfred Hithcock
Toivottavasti kelpaa, iso A!