Savotta

savotta1

Piha se senkun kaunistuu ;)! Saimme puunkaatoluvan isolle pihakoivulle ja takapihan tuomiryteikölle vähän viime tingassa. Kaatohommissa kävi metsuri, myös oksasti ja pilkkoi rungot pölleiksi. Nyt on koivu kokonaisuudessaan kannettu pilkkomis- ja kuivatuspaikalle, mutta vielä toistakymmentä isoa pölliä odottaa klapeiksi pilkkomista. Hyvään vauhtiin mies kyllä pääsi klapien hakkuun kanssa – ja näyttää siltä, että puuta tulee sen verran, että metsurin taksa jää varsin kohtuulliseksi hinnaksi polttopuusta. Kaksi pölliä ja yksi pidemmäksi jätetty rungonpätkä jäävät oleskelualueen somistamiseen. Melkoinen jumppa näiden kanssa – mutta tuleepa hyvää liikuntaa samalla!

Oksakasa vähän hivittää. Meinaan kyllä hyödyntää oksia puutarharakenteissa, tomaattituet teen mieluummin eläväisistä oksista kuin pyörörimasta tai vastaavasta. Lisäksi voisi tekaista pienen pätkän riukuaitaa oleskelualueen tuntumaan, näkösuojaksi ja kesäköynnösten tueksi. Eihän se käsittelemättömästä lehtipuusta tehtynä mikään kestävä ratkaisu ole, mutta kestää sen minkä kestää. Kun lahoaa, niin keksitään jotain uutta.

Mutta hyötykäytön jälkeenkin oksastusjätettä tulee olemaan hirvittävä kasa, ei välttämättä kompostin kapasiteetti oikein riitä. Vaihtoehtona on joku risujen noutopalvelu tai oksasilppurin vuokraus, jopa hankinta. En kyllä ole kovin innostunut keräilemään valtavaa määrää puutarhakoneita, alun perin suunittelimme selviävämme ruohonleikkurilla. Toisaalta – oksajätettä kyllä tulee hedelmäpuista johtuen säännöllisesti ja osan hitaasti maatuvasta vaahteranlehdestäkin voisi vetäistä silppurin läpi. Silputulla katteella on puutarhassa paljon käyttöä.

Millaisia kokemuksia teillä on oksasilppureista?

savotta2
savotta3

Olohuonehaaveita

Knotted Chair

jardin-exochic-rainette-cushion-main-zoomcordoba-mulberry-cushion-back-flat-shot-zoom
virgo-multicolore-flatshot-main-front-zoom

jardin-exochic-bougainvillier-cushion-main-zoom


flos-toio ku025

Tekisi mieli vähän keventää olohuoneen kalustusta – ja helpoimmin se kävisi niin, että rahi siirtyy johonkin valmistuvista kamareista varavuoteeksi ja sen tilalle tulee kaksi kevytrakenteista tuolia. Jos voisi valita taloudellisista realiteeteista piittaamatta, niin olohuoneeseen tulisi kaksi kappaletta Marcel Wandersin Knotted-tuolia, muutama Christian Lacroix tyyny Designers Guildilta (nämä olisivat ehdottomasti kesätyynyjä – ehkä minusta vielä tuleekin se ihminen, jolla on erikseen kesäverhot ja talviverhot), kaksi Flosin Toio-valaisinta punaisilla jaloilla ja sohvapöydälle Kupittaan saven vintagekulho Astiataivaasta.

Oikeasti täällä pähkitään vielä raitojen vihreää sävyä – palataan siihen (ja kylmään todellisuuteen) lähipäivinä.

Tyynyillä kevääseen

sohva1

Minä en ole niitä ihmisiä, joilla on varastossa erikseen kevätverhot ja talviverhot. Eikä muitakaan tekstiilejä ole pahemmin kierrätetty vuodenaikojen mukaan, villaviltit olen joskus pannut kesäksi säilöön ihan vaan pölyn vähentämiseksi. Sohvatyynyjäkin on pesty ja pidetty, kunnes ovat siinä kunnossa, etteivät enää kelpaa näkösälle.

Mutta nyt auringonvalon lisääntyessä teki mieli jotain pientä värinvaihdosta olohuoneeseen – etenkin kun seinien raitaväri vieläkin odotuttaa itseään… Ostin Elloksen tarjouksesta kolme silkkityynyä ja vaihdoin Himlan pellavaisten raitatyynyliinojen tilalle Henkkamaukan liukuvärjätyt harmaat. Raidalliset ovat kyllä ihan kunnossa, mutta pyykin tarpeessa, samoin kuin pellavainen sohvanpäällinen – kyllä tuo aurinko on sitten armoton! Vielä tekee mieli tehdä kasaan joku ruma ankanpoikanen, mietin päällisen kirjomista. Ei mitään kovin perinteistä, idea alkoi itse asiassa jo muhia. Kangaslaarissa olisi myös palanen gobeliinikangasta, jonka ostin Hollannin matkalla torilta. Senkin voisi vääntää tyynyn muotoon kevään kunniaksi.

Printtityynyt eivät ole hävinneet minnekään, ne olivat kuvauksen ajan viereisellä divaanilla. Tyynyjä sekoitellaan käytössä keskenään aivan kuten tähänkin saakka.

sohva4

Silkki kelpaa myös rinsessalle.

sohva3

Ja rinsessa kelpaa rinssille!

taimi

Kaikki kodintekstiilithän on ensisijaisesti valittu hyvinvointia ajatellen! Kaikkien.

Vajan kimpussa

Sympaattinen pikku vaja tervehtii pihaantulijaa. Näkymä on  hieman ankea, mutta eiköhän sitä kunnostamalla ja istuttamalla kohenneta!

Sympaattinen pikku vaja tervehtii pihaantulijaa. Näkymä on hieman ankea, mutta eiköhän sitä kunnostamalla ja istuttamalla kohenneta!

Huvilan pihassa on vaja, joka on mitä suurimmalla todennäköisyydellä peräisin 20-luvulta. Sen arvostus oli kuitenkin selvästi romahtanut vuosien mittaan, katto oli päästetty huonoon kuntoon, vuotava katto oli lahottanut hirsikehikon päälle rakennetut lankkulattiat, pinta oli pikaehostettu muovimaalilla. Katsoimmepa mekin vajaa ensiksi vähän kieroon.

Edellinen omistajapariskunta oli ehtinyt asentaa vajan katolle uuden huovan. Ja aika nopeasti mittasuhteiltaan persoonallinen pikku tönö valtasi meidänkin sydämet. Säilytystilaa se tarjoaa paljon, sinne menee fillarit, puutarhavälineet, polttopuut ja kompostinkuivikkeet. Ja onhan se ihan suorassakin!

Vajan rapistuminen on pysähtynyt nopeasti kun vettä ei sada sisään, ilmava rakenne tuulettuu ja kuivuu nopeasti. Kosteuden kannalta on tosin vielä yksi ongelma ratkaistavaksi – kun pihaan on tuotu soraa ja muita täytteitä, maanpinta on noussut ja vajan betonisten tukipaalujen päälle asennettu hirsikehikko lepää osittain maassa. Maakosketus on alkanut lahottaa hirttä monesta kohdasta.

Jos tämä homma hoidettaisiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, pihan tasoa pitäisi laskea kauttaaltaan ja kaivaa vielä sorakerroksen alta maata pois, jotta saadaan uusi sora sopivalle tasolle. Työtä tuossa olisi niin paljon, että ilman maansiirtokoneita operaatiosta ei selvitä. Toinen vaihtoehto olisi vajan perustusten korottaminen, mutta epäilen, ettei kevyt rakenne ja osittain lahonnut kehikko sitä kestä. Iso operaatio tuokin.

Meinaan nyt tehdä niin, että alennan maanpinnan tasoa ainoastaan vajan ympäriltä. Vajan reunoille tulee muutaman kymmenen sentin levyiset ”ojat”, jotka täytän sopivalle tasolle saakka soralla. Ojan pohjan kaivan viettämään tontin rinteen suuntaisesti. Ihan vajan lähelle tulee siis pihan tasoa alapuolella oleva alue, mutta toivon noiden ”salaojien” pitävän enimmät vedet poissa vajan maalattioilta. Tämän kaivun reunalle rakentelen pengerryksiä ja istutuspenkkejäkin pihan normaalille tasolle – ja hienosäädään vajan ympäristön kallistuksia vesiä talolta ja vajalta poispäin ohjaaviksi. Katsotaan, saanko homman toimimaan. Jos mitään ei tee, koko vajaa kannattava kehikko on mennyttä muutamassa vuodessa.

Ikävä juttu on tuo suomuina irtoava muovimaali, se tekee vajasta melkoisen variksenpelättimen. Monesta kohdasta maali hilseilee pahasti ja lähtee pinnasta scrabaa näyttämällä. Mutta joissain paikoissa se istuu todella tiukasti kiinni. Teräsharjan ja scraban yhdistelmällä sen kyllä saa pois mistä vaan, mutta homma etenee ehkä reilun neliön tuntivauhtia. Kuumailmapuhallin saattaisi olla hyvä apu joissain kohdissa. Päätettiin nyt niin, että rapsutellaan maali pikku hiljaa pois. Päätylaudat ja ikkunanpuitteet koristelautoineen maalataan valkoisella öljymaalilla, lautapinta saa olla joko sellaisenaan (vanhat keltaiset keittomaalin jäänteet vielä erottuvat hauskasti) – tai se keittomaalataan vaaleankeltaiseksi urakan päätteeksi. Aloitetaan tielle päin olevasta päädystä, siirrytään sitten vajan taakse ja lopuksi – ehkä vasta ensi kesänä – pihan puoli. Etenkin vajan tausta on ihan luokaton näky naapureille päin. Samalla isketään laudoitukseen uusi naula sinne, missä se tuntuu olevan tarpeen ja kiristetään vanhaa naulausta, jos on päässyt löystymään. Hommaa tehdään kunnianhimottomalla aikataululla, ihan vaan siksi että rapsutteluun ei mene hermo. Kun sitä ei tee liian isoissa siivuissa, se on ihan sopivaa rentouttavaa puhastelua vaikka työpäivän jälkeen. Siihen saumaan, kun ei mitään nuppia rassaavaa tai suurisuuntaista jaksa tehdä, mutta pieni fyysisen puuhastelun ja ulkonaolon tarve nakuttaa kallossa.

Ja niin, ympäristöä ehostetaan tieteenkin vähän istutuksilla. Havupensaita, kukkia ja ehkä jopa köynnöksiä. Katsotaan, mitä tästä tulee, toivottavasti ainakin vähän viehkompi sisääntulo huvilan pihaan! Lisäsin istutussuunnitelmakuvan huvilan Facebook-sivulle.

Huvilan emännän syntymäpäiviäkin ehdittiin perjantaina juhlimaan varsin mutkattomin järjestelyin. Voikreemikakusta sai ainakin mukavasti energiaa viikonlopun kaivuuhommiin…

  • Muovimaali hilseilee pahasti. Muovimaali hilseilee pahasti.
  • Ihan täydellisesti ei manuaalinen maalinpoisto onnistu, mutta kyllä tämä hilseilevät laatat voittaa. Ja katsotaan, mitä sää tekee maalinrippeille. Ihan täydellisesti ei manuaalinen maalinpoisto onnistu, mutta kyllä tämä hilseilevät laatat voittaa. Ja katsotaan, mitä sää tekee maalinrippeille.
  • Tässä näkyy vajan edustalle kaivettu ja soralla täytetty oja. Pengersin istutusalueen tiilillä, siihen tulee ainakin jokunen havupensas, varmasti myös kukkia, sillä tilaa on aika paljon. Tässä näkyy vajan edustalle kaivettu ja soralla täytetty oja. Pengersin istutusalueen tiilillä, siihen tulee ainakin jokunen havupensas, varmasti myös kukkia, sillä tilaa on aika paljon.
  • Käsitellyillä alueilla hirsinen tuikehikko on n. 4-5 cm irti sorakerroksesta. Käsitellyillä alueilla hirsinen tuikehikko on n. 4-5 cm irti sorakerroksesta.
  • Tässä vasta kaivetaan ojaa vajan vierelle. Kaivuu-urakan lopuksi kaivan pienellä istutuslapiolla maakerroksen tukihirren alta. Ja sitten sora + mahdolliset pengerrykset. Tässä vasta kaivetaan ojaa vajan vierelle. Kaivuu-urakan lopuksi kaivan pienellä istutuslapiolla maakerroksen tukihirren alta. Ja sitten sora + mahdolliset pengerrykset.
Tässä iässä syntymäpäivät ohitetaan melko pienillä juhlallisuuksilla. Kakun tekemiseen ei kuitenkaan isoa tekosyytä tarvita. Nonparelleilla värjätty sokerikakkupohja, vaniljan makuista voikreemiä ja täytteenä sitruunatahnaa. Teki kauppansa!

Tässä iässä syntymäpäivät ohitetaan melko pienillä juhlallisuuksilla. Kakun tekemiseen ei kuitenkaan isoa tekosyytä tarvita. Nonparelleilla värjätty sokerikakkupohja, vaniljan makuista voikreemiä ja täytteenä sitruunatahnaa. Teki kauppansa!

Syntymäpäiväkukista huolehdin itse. Viimeinen keskustan kukkakaupan jouluruusuista ei kerta kaikkiaan antanyt minun kävellä ohitse. Jouluruusu on päivät ulkona ja pakkasyöt saunassa. Sisälle sitä ei voi tuoda, sillä se on myrkyllinen. Keväämmällä istutan sen pihaan ja laitan ympärille lisää lajikumppaneita itämään ja varttumaan.

Syntymäpäiväkukista huolehdin itse. Viimeinen keskustan kukkakaupan jouluruusuista ei kerta kaikkiaan antanyt minun kävellä ohitse. Jouluruusu on päivät ulkona ja pakkasyöt saunassa. Sisälle sitä ei voi tuoda, sillä se on myrkyllinen. Keväämmällä istutan sen pihaan ja laitan ympärille lisää lajikumppaneita itämään ja varttumaan.

Toivoin syntymäpäivälahjaksi reunajyrsintä. Jyrsin on matkalla - paketista paljastui hopeaa <3

Toivoin syntymäpäivälahjaksi reunajyrsintä. Jyrsin on matkalla – paketista paljastui hopeaa <3